Noitanirkko (Stauropus fagi) on kookas, nirkkoihin kuuluva yöperhonen. Vanhemmassa kirjallisuudessa se tunnetaan pyökkikehrääjänä.
Naaras on koirasta kookkaampi ja sävyltään ruskeampi. Etusiivet ovat harmaat tai ruskeanharmaat. Niiden tyvi on vaalean kellanharmaa kuten myös siiven poikki mutkitellen kulkeva ulompi poikkiviiru. Siiven keskiosa on sävyltään muuta siipeä ruskeampi. Siiven kärjen ja ulomman poikkiviirun välissä on rivi musta-kellertäviä täpliä. Etusiiven takareuna on punertavanruskea. Takasiivet seuraavat etusiipien sävyä, mutta ovat etureunastaan tummemmat. Ruumis ja jalat ovat harmaat tai rusehtavat ja hyvin karvaiset. Koiraan tuntosarvet ovat leveän kaksoiskampamaiset lukuun ottamatta kapeaa kärkiosaa. Naaraan tuntosarvet ovat rihmamaiset. Lepäävän perhosen siivet ovat kattolaskuisesti ruumiin sivuilla ja takasiiven etureuna työntyy esiin etusiiven alta rikkoen perhosen hahmoa. Siipiväli on koiraalla 48–59 mm ja naaraalla 56–70 mm.[1][2][3]
Toukka on pienenä mustan ja ruskean kirjava ja muistuttaa hieman muurahaista. Vanhempana toukka on harmahtavan ruskea, ja selkäpuolella on kuusi paria sarvimaisia ulokkeita, joista kolme ensimmäistä paria on muita pitempiä. Pää on soikea ja erottuu selvästi muusta ruumiista. Ruumiin sivuilla on mustat rauhasaukot, joista toukka voi uhattuna erittää happoa. Rintajalat ovat pitkät ja ohuet. Samoin peräjalat, jotka muodostavat toukan perään kaksi ”häntää”. Toukka pitää takaruumiinsa kärkeä aina kohollaan ja lepoasennossa sen molemmat päät ovat irti alustasta. Täysikasvuinen toukka on 60–65 mm pitkä[1][3]
Noitanirkkoa tavataan Pohjois-Espanjasta ja Etelä-Englannista Euroopan ja Keski-Aasian poikki Kiinaan ja Japaniin.[3] Suomessa se on eteläinen ja lajin levinneisyys ulottuu Ahvenanmaalta Lounais- ja Etelä-Suomen poikki Pohjois-Karjalaan. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun alusta heinäkuun loppuun.[4]
Noitanirkkoa tavataan etenkin jaloja lehtipuita kasvavissa metsissä, mutta myös puistoissa tai muissa lehtimetsissä ja joskus avoimemmillakin paikoilla. Vuotuiset vaihtelut perhosten lukumäärässä ovat suuria. Päivisin perhoset lepäävät suojavärinsä turvin puiden rungoilla ja lähtevät lentoon illan pimentyessä. Lento jatkuu joskus aamuyölle saakka. Koiraat lentävät valolle, naaraat erittäin harvoin.[3]
Naaras munii 150–275 munaa yksittäin tai pareittain, ja toukat kuoriutuvat parin viikon kuluttua. Nuoret toukat ovat liikkuvia ja muistuttavat muurahaisia sekä ulkonäöltään että liikkumiseltaan. Vanhemmat toukat muistuttavat enemmän kuihtunutta lehteä. Häirittynä toukka asettuu hyvin tyypilliseen asentoon, joka saattaa olla jäljitelmä rukoilijasirkasta ja tarvittaessa ojentaa ja heiluttaa nopeasti rintajalkojaan. Toukka on täysikasvuinen elo-syyskuun vaihteessa, jolloin se muuttuu pinnastaan rasvaiseksi ja tekee maanpinnalle lehtien sekaan kotelokopan. Kotelo talvehtii.[3]
Toukka elää erilaisilla lehtipuilla, pääasiassa tammella (Quercus robur), pyökeillä (Fagus), koivuilla (Betula) ja lehmuksilla (Tilia).[3]
Noitanirkko (Stauropus fagi) on kookas, nirkkoihin kuuluva yöperhonen. Vanhemmassa kirjallisuudessa se tunnetaan pyökkikehrääjänä.
