Kanervakimalainen (Bombus jonellus) on kimalaisiin kuuluva mesipistiäislaji.
Kanervakimalainen on keltamusta kimalaislaji. Kuningattarilla ja työläisillä on keskiruumiin etu- ja takaosa ovat kirkkaankeltaiset. Joskus myös koko takaruumiin tyviosa. Takaruumiin kärki on aina valkoinen. Koirailla myös naama tuntosarvien välistä aluetta lukunottamatta on keltainen ja takimmaisen raajaparin reidet kokonaan mustakarvaiset. Kuningattaret ja työläiset ovat väritykseltään hyvin samankaltaisia tarhakimalaisten kanssa, mutta kanervakimalaisen pää ei ole muodoltaan yhtä pitkulainen. Koiraat muistuttavat erittäin paljon uralinkimalaisen koiraita. Laji on pienikokoinen. Työläisten ja koiraiden ruumiin pituus on 9–14 mm. Kuningattaret ovat pituudeltaan 15–18 mm.[2]
Euroopassa kanervakimalaisen levinneisyys painottuu pohjoiseen, missä se myös on yleisimpiä kimalaislajeja. Sitä tavataan myös Islannissa. Etelä-Euroopassa kanervakimalainen on harvinainen ja paikoittainen vuoristolaji. Idässä levinneisyysalue ulottuu Venäjän Tyynenmeren rannikolle ja edelleen Pohjois-Amerikan pohjoisosiin.[3][4] Suomessa sitä tavataan koko maassa, mutta laji yleistyy pohjoista kohti.[2]
IUCN on luokitellut kanervakimalaisen uhanalaisuden puutteellisesti tunnetuksi, sillä vaikka Euroopan ja Pohjois-Amerikan populaatiot ovatkin elinvoimaisia, lajin levinneisyyttä ja uhanalaisuutta Aasiassa ei tunneta.[1]
Kanervakimalaista tavataan kaikenlaisissa ympäristöissä, mutta tyypillisimmin sen tapaa kangasmetsästä. Myös merenrannat ovat lajille mieleen. Se kuuluu harvoihin kimalaislajeihin, joka viihtyy korkealla tunturimaastossa. Kimalaiset käyvät erityisesti kanervan ja mustikan kukilla, koiraat myös kultapiiskuilla ja maitohorsmilla. Pesä on maan pintakerroksissa ja siihen kuuluu yleensä 50–120 yksilöä.[2][4]
Kanervakimalainen (Bombus jonellus) on kimalaisiin kuuluva mesipistiäislaji.
