Löyhkäseitikki (Cortinarius camphoratus) on violetti, isohko helttasieni, jonka paras tuntomerkki on voimakas, epämiellyttävä tuoksu. Kangasmetsissä tavattava syötäväksi kelpaamaton seitikkilaji. Se muistuttaa haisuseitikkiä, mutta on violetimpi, vanhemmiten ruskehtavan kermanväriseksi vaaleneva.[2] Tämän lajin voi sekoittaa sinivalmuskaan, joka on syötävä sieni.[3]
Lakki, 3-10 cm, nuorena lähes puolipallomainen, myöhemmin kuperaksi laakeneva, lopulta lähes tasainen. Lakin pinta on sileän silkinhohtoinen, nuorena vaalea tai vaalean violetti, vanhemmiten keskeltä ruskettuva ja lopulta ruskeankermansävyiseksi haalistuva. Heltat nuorena violetit, mutta värjäytyvät vanhemmiten itiöpölystä ruskeiksi. Nuoren itiöemän helttoja peittää runsas vaaleanvioletti seitti. Jalka on 4-8 cm pitkä ja 1-2,5 cm paksu, tanakka ja tasapaksu, tai tyvestä nuijamainen. Jalka on lakin lailla vaalea tai violetti, nuorena vaaleansinisten, myöhemmin kellertävien, suojusvöiden kirjoma. Malto on violetti.[3] Haju on voimakas ja epämiellyttävä, joidenkin mielestä hieman raakaa perunaa muistuttava.[2]
Hyvin yleinen koko maassa kuusen levinneisyysalueella. Kasvaa havumetsien, useimmiten tuoreiden kuusikoiden sammalikossa elo-syyskuussa. Löyhkäseitikki on kuusen mykorritsasieni.[2][3]
Seitikkiä on joskus käytetty lankojen värjäykseen.[4]
Löyhkäseitikki (Cortinarius camphoratus) on violetti, isohko helttasieni, jonka paras tuntomerkki on voimakas, epämiellyttävä tuoksu. Kangasmetsissä tavattava syötäväksi kelpaamaton seitikkilaji. Se muistuttaa haisuseitikkiä, mutta on violetimpi, vanhemmiten ruskehtavan kermanväriseksi vaaleneva. Tämän lajin voi sekoittaa sinivalmuskaan, joka on syötävä sieni.
