Pahtahanhikki eli vuoripahtahanhikki (Potentilla nivea) pohjoinen ja arktinen ruusukasvi. Suomessa se on harvinainen ja rauhoitettu laji.[1]
Monivuotinen ja vahvajuurakkoinen pahtahanhikki kasvaa 5–15 senttimetriä pitkäksi. Varsi on koheneva ja karvainen. Pitkät lehtiruodit ovat pitkä- ja kähäräkarvaisia. Lehtilapa on kolmi- tai harvoin viisisorminen, lehdykät soikean leveähköjä, päältä karvaisia, alta tiheään kähäräkarvaisia. Lehdykät ovat tylppiä ja niissä on laitahampaita 9–13 kappaletta. Kukat ovat vaaleankeltaisia, terälehdet verholehtiä pidempiä. Pahtahanhikki kukkii heinäkuussa.[2]
Pahtahanhikkia on vaikea erottaa hyvin samankaltaisesta ja samoilla paikoilla kasvavasta ruijanpahtahanhikista (P. chamissonis).[3] Lajien välimuodot ovat yleisiä.[2]
Pahtahanhikin levinneisyysalue on laaja mutta varsin hajanainen. Se käsittää Pohjois-Amerikan pohjoiset osat, Siperian, Mongolian sekä Kaukasuksen, Alpit ja Fennoskandian tunturiseudut. Suomen lähialueilla laji on yleinen Norjassa ja Kuolan niemimaalla. Suomessa pahtahanhikkia tavataan Kuusamon ja Sallan rotkolaaksoista, Enontekiöltä sekä Utsjoelta.[3][4]
Pahtahanhikki kasvaa pääasiassa kalkkipitoisilla kalliopengermillä ja pahdanaluslouhikoissa. Laji on kalkinsuosija. Suomessa lajin suurimpina uhkina olivat aikaisemmin lähinnä laiton keräily sekä kalliokiipeily kasvupaikoilla.[3] Nykyään suppealla alueella kasvavan lajin suurin tulevaisuuden uhka on ilmaston lämpiämisen mukanaan tuomat mahdolliset epäsuotuisat olosuhteet kasvupaikoilla.[5]
Pahtahanhikki eli vuoripahtahanhikki (Potentilla nivea) pohjoinen ja arktinen ruusukasvi. Suomessa se on harvinainen ja rauhoitettu laji.