Lännensyyskorento (Sympetrum striolatum) on syyskorentoihin kuuluva sudenkorento.
Lännensyyskorento on ulkonäöltään sekoitettavissa erityisen helposti punasyyskorentoon. Siitä eroavia piirteitä ovat naaraan vain vähän takaruumiista ulkoneva sukuaukon suojus, koiraan sukupuolielimien etupuolen väkäsen pitkä ja ohut muoto, otsan mustan kuvion epäselvyys ja lähes täysin tummat reidet. Koiraalla on takaruumiin 7.–9. jaokkeiden sivupinnoilla voimakkaan tumma kuviointi.[2]
Väriltään aikuiset koiraat ovat tyypillisesti punaisia ja nuoret keltaisia. Naaraiden yleisin väri on keltainen, mutta punaiset yksilöt ovat yleisiä. Aikaisemmin omana lajinaan pidetty nigrescens-värimuoto on lännensyyskorennon tavallista tummempi värimuoto. Suomalaiset lännensyyskorennot ovat tummine kuvioineen enemmän nigrescens-muodon kuin tavallisen värimuodon kaltaisia.[2]
Lännensyyskorennon takaruumiin pituus on 24–28 mm ja takasiiven pituus 25–30 mm.[2]
Lännensyyskorentoa tavataan yleisenä melkein koko Euroopassa, paitsi pohjoisessa, Pohjois-Afrikassa Välimeren rannikoilla ja Aasiassa Japaniin ja Siperian Vladivostokin ja Sahalinin alueelle asti. Suomessa laji elää pääosin Ahvenanmaalla, mutta sitä tavataan myös Hangon rannikolta ja hajanaisia havaintoja on lisäksi Saaristomeren ympäristöstä. Ahvenanmaalla lännensyyskorento on yleinen ja runsas, mutta laji puuttuu kokonaan Suomen sisämaasta.[2] Helsingin rannikolla Viikissä havaittiin lännensyyskorentoja poikkeuksellisesti vuonna 2011, minkä lisäksi laji on havaittu Raaseporin Tammisaaressa.[2][3]
Lännensyyskorentoa tavataan merenlahdilla ja niiden lähistöjen lammilla, joissa on paljon kasvillisuutta.[2]
Lajin lentoaika on heinäkuun puolestavälistä lokakuulle. Päälentoaika on elokuun alusta syyskuun loppupuolelle.[2]
Lännensyyskorento (Sympetrum striolatum) on syyskorentoihin kuuluva sudenkorento.
