To avoid predation while foraging, Sorex dispar often feed at night. Also, they tend to remain concealed under the debris of the forest floor. Also, since they are often mistaken by predators for mice, these shrews have a distinct musky odor that may serve as a deterant to predators (PA Game Commission website, 2001).
Known Predators:
Sorex dispar is often confused with its close relative Sorex fumeus, the smoky shrew. Their appearance is quite similar and their ranges may overlap in some locations. However, Sorex dispar can be distinguished by several defining characteristics, including a more slender body and longer tail (Whitaker and Hamilton, 1998). They have a long snout and small eyes, with a long and thick tail. Their length ranges from 46-100 mm. and their weight ranges between 4-6 g., with a tail length that ranges between 25-82 mm (Nowak, 1999). They have a dark grey pelage with slightly paler under parts. Their teeth are sharp, pointed and often stained (PA Game Commission website, 2001).
Range mass: 4 to 6 g.
Range length: 46 to 100 mm.
Other Physical Features: endothermic ; bilateral symmetry
Like many other shrews, this species is short-lived. Lifespan estimates for wild individuals rarely exceed 2 years. Other than predation, some other common causes of death include starvation, rapid temperature changes, floods, and fights with other individuals. (PA Game Commission website, 2001)
Average lifespan
Status: wild: 2 years.
Sorex dispar has a wide tolerance for altitudinal variation, as well as different types of vegetation. They can be found in cool, damp forests, both deciduous and mixed (Nowak, 1999). However, their preferred habitats are the moist forested areas of high altitude regions. Living primarily in mountainous environments, these shrews can be found at high densities along mountain streams and amid the debris surrounding rock-slides (Whitaker and Hamilton, 1998). In these rock-slide areas, they can often be found amongst the subterranean tunnels found in the rocky crevices between boulders (DiscoverLife website, 2001).
Habitat Regions: temperate ; terrestrial
Terrestrial Biomes: forest ; mountains
The range of Sorex dispar extends from Nova Scotia, Canada south through Eastern Tennessee and North Carolina (Nowak,1999). In the United States, they are found in greatest abundance throughout the Appalachian Mountain Range (PA Game Commission website, 2001).
Biogeographic Regions: nearctic (Native )
Due to their size, these shrews forage day and night, often consuming twice their body weight in food every day. This ravenous need for food is a response to their active lifestyle and small size, which produces a large surface-area-to-volume ratio compared to larger mammals. Due to their greater heat loss, these small animals must consume a proportionally larger amount of food than larger species (Vaughn, 2000). Their foraging focuses mainly on small invertebrates and plant materials. They eat almost continuously, feeding mostly above the ground and amongst the debris (PA Game Commission website, 2001). Some of their more common foods are centipedes, beetles, and spiders, as well as flies and crickets (Richmond, 1950).
Animal Foods: insects; terrestrial non-insect arthropods
Primary Diet: carnivore (Insectivore , Eats non-insect arthropods)
Due to their relative rarity, not much is known about specific ecosystem roles for this species. However, like many other terrestrial shrew species, Sorex dispar likely plays a large role in controlling insect populations through their foraging (DiscoverLife website, 2001).
Since this species has such little direct human contact (due to their isolated habitats), they have little direct economic impact. However, due to their intense and constant consumption of insects, these shrews may have a positive effect on the farming industry by reducing the number of insect larvae and pupae that become pests (Banfield, 1974).
Positive Impacts: controls pest population
This species is rare, but is not specifically recognized under any major conservation status.
US Federal List: no special status
CITES: no special status
IUCN Red List of Threatened Species: least concern
Perception Channels: tactile ; chemical
The reproductive season for Sorex dispar is between April through August and they usually have several litters throughout each year. The average litter size is between four and seven, and the young are born helpless and unfurred (Nowak, 1999). They are placed quickly into a nest made of grasses and leaves, where they reumain until they are weaned. The nests are usually 10-20 cm in diameter (DiscoverLife website, 2001). Due to the rare opportunities for study of Sorex dispar, not much is known about their reproductive and behavioral development. The newborns are usually placed in a ball of vegetation directly after birth. After four or five weeks, the young are weaned and partially independent. Usually, the young spend the next several weeks foraging close to their mother before becoming completely independent (Nowak, 1999).
Average weaning age: 4-5 weeks.
Key Reproductive Features: gonochoric/gonochoristic/dioecious (sexes separate); sexual
Parental Investment: altricial ; female parental care
La musaranya cuallarga (Sorex dispar) és una espècie de mamífer de la família de les musaranyes (Soricidae).[2]
Es troba a la serralada dels Apalatxes: des de Nova Escòcia i el sud-est de Nova Brunsvic (el Canadà) fins a Carolina del Nord i Tennessee (els Estats Units).[4]
La musaranya cuallarga (Sorex dispar) és una espècie de mamífer de la família de les musaranyes (Soricidae).
The long-tailed shrew or rock shrew (Sorex dispar) is a small shrew found in Atlantic Canada and the Northeastern United States.
This shrew is slate grey in color with a pointed snout, a long tail, and lighter underparts. It is found on rocky slopes in mountainous areas along the Atlantic coast from Gaspé Peninsula, Quebec, and Cape Breton Island, Nova Scotia, to northern Georgia. It eats insects and spiders. Predators include hawks, owls, and snakes.
The long-tailed shrew is small, slender, black to slate-gray in color, and with a long tail. Its average length, including tail length, is 120 mm (4.7 in). The head and body length can be 48 to 79 mm (1.9 to 3.1 in). The tail length, which averages from 80 to 90% of head-body length, ranges from 46 to 67 mm (1.8 to 2.6 in). The long-tailed shrew has a hind foot length of 12–15 mm (0.47–0.59 in), and can have a total body weight of 3.1 to 8.3 g (0.11 to 0.29 oz). The tail is furry with hair that is faintly bicolored. In older long-tailed shrews, a loss of hair from the tail may be exhibited. The long-tailed shrew has a long, slender muzzle with long whiskers that range from 22 to 23 mm (0.87 to 0.91 in) long.[3] In the summer, the pelage color of the long-tailed shrew is slate gray with the ventral side of the body lighter than the dorsum.[4][5]
The long-tailed shrew has an unusually limited geographic range. The species can be found in the Appalachian Mountains, Nova Scotia, and Southeastern New Brunswick, from Canada southward along the mountains to North Carolina, and small ranges of the species in Tennessee. In New York, the long-tailed shrew is found in the Adirondacks and Catskills. It is only found in a small area in Pennsylvania. In Massachusetts, the long-tailed shrew is only found in Berkshire County.[6]
The long-tailed shrew generally inhabits two types of environments: near mountain streams, or under and among rocks. The species can be found in mountainous, forested areas that could be deciduous or evergreen, and in rocky, damp areas where deep crevices are abundant that can be covered by leaf mold and roots. In numerous descriptions of the species habitat, rocks are an important component of the habitat, giving the species the name rock shrew.[4]
The long-tailed shrew uses its long tail for balance when it is climbing among the rocks or boulders. It spends most of its time underground or between the numerous crevices found in its environment. It is active all year-round [2]
The long-tailed shrew has an extremely narrow skull, as well as large incisors which give it the ability to extract insects, spiders, worms and centipedes from the rocky crevices of its environment.[2]
Reproduction in the long-tailed shrew occurs in spring and summer; the breeding time ranges possibly late April to August. The long-tailed shrew produces one or two litters from May through August, with two to five young per litter. As a result of its short lifespan, sexual maturity is reached in less than a year.[2][4]
Overall, no major threats of the long-tailed shrew exist throughout its range. However, the species has ingested pesticides from the invertebrates it consumes. Most long-tailed shrews reside in public lands, national forests, parks, or remote lands. To help conserve them, mass disturbance of habitat land is to be prevented, as well as much protection from pesticide contamination as possible.[2]
The northernmost examples of this species were until recently thought to be a separate species, the Gaspé shrew (S. gaspensis) inhabiting the Gaspé Peninsula and Cape Breton Island. However, a 2004 study[7] indicated that the two species were conspecific, with the long-tailed shrew exhibiting a cline towards a smaller size at the northern edge of its range.[8] When they were regarded as separate species, the Gapsé and long-tailed shrews inhabited similar habitats, but were thought to be sympatric species with adjacent ranges.[9] They are now generally accepted to be the same species, with S. gaspensis a junior synonym, not a subspecies.
The long-tailed shrew or rock shrew (Sorex dispar) is a small shrew found in Atlantic Canada and the Northeastern United States.
This shrew is slate grey in color with a pointed snout, a long tail, and lighter underparts. It is found on rocky slopes in mountainous areas along the Atlantic coast from Gaspé Peninsula, Quebec, and Cape Breton Island, Nova Scotia, to northern Georgia. It eats insects and spiders. Predators include hawks, owls, and snakes.
Sorex dispar Sorex generoko animalia da. Lehen Insectivora edo Soricomorpha deitzen zen taldearen barruan daude. Gaur egun Lipotyphla deitzen den taldearen barruko Soricinae azpifamilia eta Soricidae familian sailkatuta dago.
Sorex dispar Sorex generoko animalia da. Lehen Insectivora edo Soricomorpha deitzen zen taldearen barruan daude. Gaur egun Lipotyphla deitzen den taldearen barruko Soricinae azpifamilia eta Soricidae familian sailkatuta dago.
Kalliopäästäinen (Sorex dispar) on Appalakkien vuoristossa elävä pienikokoinen päästäislaji. Vaikeapääsyisen elinympäristönsä vuoksi sen käyttäytymisestä ja kannan koosta tiedetään hyvin vähän.[1][2] Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi "pitkähäntäpäästäistä".[4]
Kalliopäästäinen on 4,5–10 senttimetrin pituinen ja painaa 4–6 grammaa. Sillä on pitkä kuono, pienet silmät sekä pitkä ja paksu häntä, jonka pituus on 2,5–8 senttimetriä. Kalliopäästäisen turkki on tummanharmaa ja vatsapuolelta hivenen vaaleampi kuin selkäpuolelta. Hampaat ovat terävät ja usein tahraiset.[2]
Kalliopäästäinen ja sen lähisukulainen nokipäästäinen (Sorex fumeus) sekoitetaan usein toisiinsa. Ne muistuttavat ulkomuodoltaan suuresti toisiaan ja elävät osittain samoilla alueilla. Kalliopäästäinen on kuitenkin ruumiinrakenteeltaan hoikempi, ja sillä on pitempi häntä.[2]
Kalliopäästäistä tavataan Appalakkien vuoristossa Pohjois-Amerikan itäosissa. Sen levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa Nova Scotiaan ja New Brunswickiin ja etelässä Tennesseen itäosiin ja Pohjois-Carolinaan.[1][2]
Gaspén niemimaalla elävä gaspenpäästäinen (Sorex gaspensis) on läheistä sukua kalliopäästäiselle ja se luokitellaan toisinaan samaan lajiin kuuluvaksi.[1][5]
Kalliopäästäinen on sopeutunut elämään hyvin erilaisissa korkeuksissa ja kasvillisuusvyöhykkeillä.[2] Se viihtyy kuitenkin parhaiten vuoristojen vyörysorakerrostumissa ja louhikoissa, yleensä viileänkosteissa lehti- ja sekametsissä ja vuoristopurojen läheisyydessä. Se voi elää myös keinosorassa teiden ja avolouhosten liepeillä.[1][2] Se viettää suuren osan elämästään maan alla kivenlohkareiden väliin jäävissä onkaloissa.[1]
Kalliopäästäinen on aktiivinen kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina. Se elää tavallisesti yksinään eikä päästä lajitovereita lähelleen. Suurin osa sen ajasta kuluu ravinnon keräämiseen. Sen elinpiiri on ilmeisesti 1 000–4 000 neliömetrin laajuinen.[2]
Kalliopäästäisten lisääntymiskäyttäytymisestä tiedetään hyvin vähän. Lisääntymisaika kestää huhtikuusta elokuuhun, ja naaraalla on yleensä useita poikueita vuoden aikana. Naaras synnyttää kerralla 4–7 karvatonta ja täysin avutonta poikasta. Pesä on vuorattu ruohonkorsilla ja lehdillä, ja sen halkaisija on 10–20 senttimetriä. Poikaset poistuvat pesästä ensimmäisen kerran vasta vieroituttuaan emostaan 4–5 viikon kuluttua syntymästä. Ne pysyttelevät kuitenkin emon läheisyydessä vielä muutaman viikon ajan ennen kuin lähtevät omille teilleen.[2]
Kalliopäästäisestä tulee sukukypsä noin vuoden ikäisenä. Muiden päästäisten tapaan se on lyhytikäinen ja elää harvoin yli 18 kuukauden ikäiseksi.[1] Yleensä se joutuu petoeläimen saaliiksi tai kuolee nälkään, äkkinäisiin lämpötilan muutoksiin, tulvan hukuttamana tai tapellessaan toisten päästäisten kanssa.[2]
Pienen kokonsa ja vilkkaan aineenvaihduntansa vuoksi kalliopäästäinen tarvitsee jatkuvasti ravintoa. Se saattaa syödä oman painonsa verran ravintoa vuorokaudessa ja voi kuolla nälkään jo muutamassa tunnissa.[1] Se syö lähinnä pieniä selkärangattomia, muun muassa juoksujalkaisia, kovakuoriaisia, hämähäkkejä, kaksisiipisiä ja sirkkoja.[2]
Kalliopäästäinen on elinvoimainen laji, vaikka sitä pidettiin pitkään harvinaisena vaikeapääsyisen elinympäristönsä vuoksi. Välttääkseen saalistajia se etsii ravintoa öisin ja pysyttelee metsän pohjakerroksen kätkössä. Myös sen paha haju pitää todennäköisesti osan petoeläimistä loitolla.[2] Ihminen on toistaiseksi uhannut kalliopäästäisen olemassaoloa vain paikallisesti rakentamalla vuorten rinteille hiihtokeskuksia.[1]
Kalliopäästäinen (Sorex dispar) on Appalakkien vuoristossa elävä pienikokoinen päästäislaji. Vaikeapääsyisen elinympäristönsä vuoksi sen käyttäytymisestä ja kannan koosta tiedetään hyvin vähän. Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi "pitkähäntäpäästäistä".
Sorex dispar, la Musaraigne longicaude, Musaraigne à longue queue ou Musaraigne des Appalaches[1],[2], est une petite espèce d'insectivore de la famille des Soricidés. On retrouve cette musaraigne en Amérique du Nord au sud-est du Canada et à l'est des États-Unis. Elle est de couleur gris ardoise.
La Musaraigne longicaude est de couleur gris ardoise à l'année longue[3]. Elle a une longueur totale de 12 à 13 cm incluant une queue de 5,5 à 6,2 cm de long[3]. Ses pieds mesurent entre 14 et 15 mm[3]. Les individus adultes ont un poids se situant entre 3,5 et 8,3 g[3]. Les mâles sont légèrement plus gros que les femelles[3]. Elle se distingue de la Musaraigne de la Gaspésie par son pelage plus foncé et moins gris ainsi que de la Musaraigne cendrée et de la Musaraigne fuligineuse par ses vibrisses plus longues[3].
La longévité de la Musaraigne longicaude peut atteindre 18 mois[3].
La période de reproduction de la Musaraigne longicaude débute à la mi-avril et se termine en septembre[3]. Ses portées comprennent jusqu'à cinq petits[3].
L'alimentation de la Musaraigne longicaude est principalement composée d'acariens, de centipèdes et d'insectes[3].
L'aire de répartition de la Musaraigne longicaude comprend le sud du Québec près de la frontière américaine et l'est du Nouveau-Brunswick au Canada ainsi qu'à partir du Maine jusqu'au sud de la Virginie-Occidentale et à l'est du Tennessee aux États-Unis[3].
On la retrouve dans les terrains montagneux et accidentés des forêts de conifères[3]. Elle se trouve généralement dans les tas de pierres, les crevasses et entre les rochers recouverts d'humus[3]. En fait, elle passe la grande partie de son temps dans des galeries creusées dans l'humus[3].
Sorex dispar, la Musaraigne longicaude, Musaraigne à longue queue ou Musaraigne des Appalaches,, est une petite espèce d'insectivore de la famille des Soricidés. On retrouve cette musaraigne en Amérique du Nord au sud-est du Canada et à l'est des États-Unis. Elle est de couleur gris ardoise.
De langstaartspitsmuis (Sorex dispar) is een zoogdier uit de familie van de spitsmuizen (Soricidae). De wetenschappelijke naam van de soort werd voor het eerst geldig gepubliceerd door Batchelder in 1911.
De soort komt voor in de Verenigde Staten en Canada.
De langstaartspitsmuis (Sorex dispar) is een zoogdier uit de familie van de spitsmuizen (Soricidae). De wetenschappelijke naam van de soort werd voor het eerst geldig gepubliceerd door Batchelder in 1911.
Sorex dispar[2][3][4][5][6][7] är en däggdjursart som beskrevs av Charles Foster Batchelder 1911. Sorex dispar ingår i släktet Sorex och familjen näbbmöss.[8][9] IUCN kategoriserar arten globalt som livskraftig.[1]
Denna näbbmus skiljer sig från nära besläktade arter genom en längre och tjockare svans i jämförelse till bålen. Kroppslängden (huvud och bål) är 46 till 100 mm, svanslängden 25 till 82 mm och vikten ligger mellan 4 och 6 g. Pälsen har huvudsakligen en mörkgrå färg men undersidan är ibland ljusare. Liksom hos andra näbbmöss förekommer en lång nos och små ögon.[10]
Sorex dispar förekommer i nordöstra Nordamerika från New Brunswick och Nova Scotia (Kanada) till North Carolina och Tennessee (USA). Utbredningsområdet ligger främst i Appalacherna. Habitatet utgörs av städsegröna och lövfällande skogar.[1]
Arten vistas gärna i områden där marken är täckt av rutten löv eller av rötter. Den vandrar genom hålrum i den steniga undergrunden och har även boet där. Sorex dispar äter antagligen daggmaskar och andra ryggradslösa djur. Fortplantningstiden sträcker sig över våren och sommaren från april till augusti. Honor föder en eller två kullar per år med två till fem ungar per kull. Ungarna blir könsmogna före slutet av första levnadsåret. Individerna lever bara i undantagsfall längre än 18 månader.[1]
Boet fodras med gräs och löv och det har en diameter av 10 till 20. Ungarna är vid födelsen nakna och hjälplösa. De diar sin mor fyra till fem veckor.[10]
Arten delas in i följande underarter:[8]
Wikimedia Commons har media som rör Sorex dispar.
Wikispecies har information om Sorex dispar.
Sorex dispar är en däggdjursart som beskrevs av Charles Foster Batchelder 1911. Sorex dispar ingår i släktet Sorex och familjen näbbmöss. IUCN kategoriserar arten globalt som livskraftig.
Denna näbbmus skiljer sig från nära besläktade arter genom en längre och tjockare svans i jämförelse till bålen. Kroppslängden (huvud och bål) är 46 till 100 mm, svanslängden 25 till 82 mm och vikten ligger mellan 4 och 6 g. Pälsen har huvudsakligen en mörkgrå färg men undersidan är ibland ljusare. Liksom hos andra näbbmöss förekommer en lång nos och små ögon.
Sorex dispar förekommer i nordöstra Nordamerika från New Brunswick och Nova Scotia (Kanada) till North Carolina och Tennessee (USA). Utbredningsområdet ligger främst i Appalacherna. Habitatet utgörs av städsegröna och lövfällande skogar.
Arten vistas gärna i områden där marken är täckt av rutten löv eller av rötter. Den vandrar genom hålrum i den steniga undergrunden och har även boet där. Sorex dispar äter antagligen daggmaskar och andra ryggradslösa djur. Fortplantningstiden sträcker sig över våren och sommaren från april till augusti. Honor föder en eller två kullar per år med två till fem ungar per kull. Ungarna blir könsmogna före slutet av första levnadsåret. Individerna lever bara i undantagsfall längre än 18 månader.
Boet fodras med gräs och löv och det har en diameter av 10 till 20. Ungarna är vid födelsen nakna och hjälplösa. De diar sin mor fyra till fem veckor.
Країни поширення: Канада, США. Зустрічається в гірських, лісових районах (листяних або вічнозелених) на кам'янистих схилах у гірських районах уздовж атлантичного узбережжя.
Тварина сірого кольору (низ світліший) з загостреною мордою і довгим хвостом.
Споживає комах і павуків. Хижаки: яструби, сови, змії.
Буває 1—2 приплоди з травня по серпень по 2—5 дитинчат. Статева зрілість досягається менш ніж за рік. Як і інші представники роду, цей вид, ймовірно, не доживає до 18-місячного віку.
Загалом немає серйозних загроз для цього виду. Багато популяцій знаходяться в національних лісах, парках, або інших громадських землях, і багато у віддалених місцях.
Sorex dispar là một loài động vật có vú trong họ Chuột chù, bộ Soricomorpha. Loài này được Batchelder mô tả năm 1911.[2]
Phương tiện liên quan tới Sorex dispar tại Wikimedia Commons
Bài viết liên quan đến họ Chuột chù này vẫn còn sơ khai. Bạn có thể giúp Wikipedia bằng cách mở rộng nội dung để bài được hoàn chỉnh hơn. Sorex dispar là một loài động vật có vú trong họ Chuột chù, bộ Soricomorpha. Loài này được Batchelder mô tả năm 1911.
Sorex dispar (Batchelder, 1911)
Ареал
Длиннохвостая бурозубка[1] (лат. Sorex dispar) — млекопитающее семейства землеройковых, обитающее в Канаде, США.
Встречается в горных, лесных районах (лиственных или вечнозелёных) на каменистых склонах в горных районах вдоль атлантического побережья.
Животное серого цвета (низ светлый) с заострённой мордой и длинным хвостом.
Питается насекомыми и пауками. Естественные враги: ястребы, совы, змеи.
Бывает 1—2 приплода с мая по август по 2—5 детёнышей. Половая зрелость наступает менее чем за год. Как и другие представители рода, вид, вероятно, не доживает до 18-месячного возраста. Угрозы и охрана
Длиннохвостая бурозубка (лат. Sorex dispar) — млекопитающее семейства землеройковых, обитающее в Канаде, США.
Встречается в горных, лесных районах (лиственных или вечнозелёных) на каменистых склонах в горных районах вдоль атлантического побережья.
Животное серого цвета (низ светлый) с заострённой мордой и длинным хвостом.
Питается насекомыми и пауками. Естественные враги: ястребы, совы, змеи.
Бывает 1—2 приплода с мая по август по 2—5 детёнышей. Половая зрелость наступает менее чем за год. Как и другие представители рода, вид, вероятно, не доживает до 18-месячного возраста. Угрозы и охрана
긴꼬리뒤쥐(Sorex dispar)는 땃쥐과에 속하는 포유류의 일종이다.[2] 애틀랜틱 캐나다와 미국 북동부 지역에서 발견되는 작은 북아메리카 땃쥐이다.
