Pikkutupsukas (Orgyia antiquoides) on tupsukkaisiin lukeutuva perhoslaji. Lajista on aikaisemmin käytetty nimeä kanervatupsukas.
Tupsukkaille tyypilliseen tapaan vain lajin koirailla on siivet. Niiden kärkiväli on keskimäärin 22 millimetriä, mutta väli voi vaihdella 19,5–24 mm välillä. Sekä etu- että takasiivet ovat tasaisen ruosteenruskeat, ja takasiivet ovat hieman etusiipiä tummemmat. Etusiiven takareunassa voi olla nähtävissä reunoiltaan epäselvä, valkoinen täplä, mutta täplä voi myös usein puuttua. Etusiiven poikki kulkee hieman tummempi varjostuma. Muun muassa nämä tuntomerkit erottavat pikkutupsukkaan täplätupsukkaan kaltaisista lähilajeista. Lepäävä perhonen pitää siipiään kattolaskuisesti ruumiin sivuilla ja etujalkansa ojennettuna eteenpäin.[2][1][3][4]
Lajin naaras on tummanharmaa ja noin 10 mm pitkä. Sen siivet ovat surkastuneet vain noin millimetrin mittaisiksi. Naaraan tuntosarvet ovat sahahampaiset, koiraan kaksoiskampahampaiset.[1]
Toukka on lajin useimmin vastaan tuleva elämänvaihe. Se on mustanharmaa, kauttaaltaan pitkien karvojen peittämä ja täysikasvuisena noin 25 mm pitkä. Sen sivuilla on leveät keltaiset juovat ja selkäpuolella neljä tuuheaa karvatupsua, joiden väri vaihtelee vaaleankeltaisesta kellanruskeaan. Pään molemmin puolin on lisäksi kaksi pitkää, mustaa ja eteenpäin suuntautunutta karvatupsua.[5]
Lajia tavataan Pohjois- ja Keski-Euroopassa Uralille saakka. Sen levinneisyysalue Euroopassa ulottuu Keski-Euroopan pohjoisosien kautta Belgiaan, Saksaan, Puolaan ja Tanskaan sekä Baltiaan, eteläiseen Ruotsiin sekä Suomeen. Idässä levinneisyys jatkuu Mustallemerelle Romaniaan, Unkariin sekä Luoteis- ja Keski-Venäjälle Armeniaan, Iraniin ja Mongoliaan. Suomessa pikkutupsukasta tavataan suurimmassa osassa maata. Havainnot ovat painottuneet etelä- ja länsiosiin. Ahvenanmaalla ja Lapissa lajia ei juurikaan esiinny. Lentoaika alkaa eteläisessä Suomessa useimmiten heinäkuussa ja pohjoisemmassa elokuussa ja se jatkuu koko maassa syyskuulle.[1][6]
Pikkutupsukas on avoimien soiden laji. Sitä tavataan Suomessa pääasiassa rämeillä sekä pohjoisessa myös puuttomilla ja vetisillä nevoilla. Koiraat ovat päiväaktiivisia ja ne lentävät auringonpaisteessa nopeasti ja heittelehtivästi, yleensä muutamia metrejä maanpinnan yläpuolella. Pilvisillä hetkillä ne lepäävät usein mäntyjen rungoilla. Yöllä koiraita saattaa lentää valolle. Aikuiset perhoset eivät nauti lainkaan ravintoa ja yksittäinen koirasyksilö elääkin vain pari päivää.[7]
Lentokyvytön naaras ei liiku vaan houkuttelee koiraita luokseen feromonien avulla. Yhden naaraan luona voi lennellä useita koiraita, jotka jäävät usein joksikin aikaa lepäämään paikalle, vaikka naaraan koiraita puoleensavetävä feromonituotanto loppuukin parittelun yhteydessä. Naaras ei koskaan poistu kotelokopastaan vaan työntää ainoastaan takaruumiinsa kärjen koteloon tekemäänsä aukkoon. Parittelun jälkeen naaras munii kotelokopan sisäpuolelle noin 100 munaa ja kuolee heti saatuaan munimisen päätökseen. Munat talvehtivat ja keväällä toukat tunkeutuvat ulos kotelokopasta. Toukat ovat aktiivisia lähinnä päiväsaikaan ja niitä löytyy usein runsaasti melko pieneltäkin alueelta. Toukat ovat täysikasvuisia kesäkuun lopulla ja ne koteloituvat huomiota herättävän, keltaisen kotelokopan sisään. Naaraiden kotelot sijaitsevat kasvillisuudessa huomattavasti koiraita korkeammalla.[7]
Toukka käyttää ravinnokseen useita suoympäristön varpuja, mutta erityisesti kanervaa. Toukka syö kuitenkin myös variksenmarjaa, juolukkaa, muurainta, pihlajaa ja suokukkaa.[1][8]
Pikkutupsukas (Orgyia antiquoides) on tupsukkaisiin lukeutuva perhoslaji. Lajista on aikaisemmin käytetty nimeä kanervatupsukas.
De heidewitvlakvlinder (Orgyia antiquoides) is een nachtvlinder uit de familie van de spinneruilen (Erebidae), onderfamilie donsvlinders (Lymantriinae).
De voorvleugellengte van de mannetjes bedraagt tussen de 12 en 15 millimeter. De vleugels zijn tamelijk egaal bruin, met in de binnenhoek van de voorvleugel een niet zo opvallende witte vlek. De vrouwtjes zijn vleugelloos.
De heidewitvlakvlinder gebruikt struikhei, dophei, wilde gagel, wilg en rijsbes als waardplanten. De rups is te vinden van mei tot juli. De verpopping vindt plaats in een opvallende gele cocon. De vrouwtjes blijven in deze cocon leven, en zetten daarin ook de eitjes af. De soort overwintert als ei.
De soort komt verspreid over het Palearctisch gebied voor. De habitat is heide.
De heidewitvlakvlinder is in Nederland en België een niet zo gewone soort. De vlinder kent één generatie die vliegt in juli en augustus.
Cocon waarin de pop, het vrouwtje en de eitjes leven.
De heidewitvlakvlinder (Orgyia antiquoides) is een nachtvlinder uit de familie van de spinneruilen (Erebidae), onderfamilie donsvlinders (Lymantriinae).
Lyngbørstespinner (Orgyia antiquoides) er en sommerfugl i gruppen børstespinnere (Lymantriidae). Som hos slektningen høstbørstespinner (Orgyia antiqua) er hannen en normalt utseende sommerfugl mens hunnen nærmest er redusert til en sekk med egg. Hunnens bevegelighet er enda mindre enn hos høstbørstespinneren – vanligvis kommer hunnen ikke engang ut av kokongen, men parrer seg og legger sine egg på innsiden av den. Den skiller seg fra høstbørstespinneren på at hannen er litt kraftigere bygd og på at forvingens hvite flekk er ganske utydelig. I Norge er den bare med sikkerhet funnet én gang, ved Kragerø i 1984.
Hannen er en nokså liten (vingespenn 23 – 27 mm), nokså slank, brun spinner med brede vinger. Den er noe kraftigere bygd enn hannen av høstbørstespinner. Antennene er fjærformede og snaut halvparten så lange som forvingen. Kroppen er kledt med ganske lange, lysbrune hår. Vingene er brune, mindre rødlige enn hos høstbørstespinneren, og de mørke tverrbåndene og den hvite flekken som høstbørstespinneren har på forvingen er bare såvidt antydet. Bakvingene er ensfarget brune. Hunnen er sekkformet, 10 – 14 mm lang, kledt med ullaktige, beigefargede hår. Alle kroppsdeler bortsett fra bakkroppen er svakt utviklet, vingene er redusert til 1 mm lange stumper, også antenner, bein og hode er lite utviklede. Hunnen kommer vanligvis aldri ut av kokongen. Larven er mørkegrå, kledt med kvaster av ganske lyse hår, disse sitter på gule vorter. Videre har larven to bunter av lange, blåsvarte hår ved hodet, som peker framover, og en slik bunt i bakenden som peker bakover. På ryggen har den fire barberkost-lignende, tette dusker av stive, halmgule hår. På utvokste larver kan man se forskjell på kjønnene, hunnene er jamtover tydelig større enn hannene.
Hannen flyr rundt over lyngheiene på jakt etter hunner, som den finner ved å følge lukten av feromoner som hunnen, fortsatt inne i kokongen, skiller ut. Den flyr om dagen i juli – september. Lyngbørstespinnerens larver lever på røsslyng (Calluna vulgaris) og klokkelyng (Erica tetralix), av og til også på andre lyng-arter. Etter parringen legger hunnen omtrent 100 egg på innseiden av kokongen, og dekker dem med hår (analull) fra bakkroppen sin, før hun dør, fortsatt inne i kokongen. Eggene overvintrer og klekkes om våren. Som hos en del andre børstespinnere kan unge larver føres avgårde med vinden og slik spre seg over noen avstander, dette er viktig siden hunnene ikke er bevegelige. Larvene er fullvoksne på ettersommeren, spinner seg inn i en kokong og forvandler seg til en puppe, som klekkes etter 10 – 14 dager.
Lyngbørstespinneren er en europeisk art som forekommer fra Nederland i vest østover gjennom Mellom-Europa til Uralfjellene. I Norge er den bare funnet én gang, på Jomfruland utenfor Kragerø, men den forekommer her og der langs den svenske vestkysten opp til ganske nær grensen og kan godt tenkes å forekomme enkelte steder på sør-Østlandet. Den blir lett forvekslet med den mye vanligere høstbørstespinneren.
Lyngbørstespinner (Orgyia antiquoides) er en sommerfugl i gruppen børstespinnere (Lymantriidae). Som hos slektningen høstbørstespinner (Orgyia antiqua) er hannen en normalt utseende sommerfugl mens hunnen nærmest er redusert til en sekk med egg. Hunnens bevegelighet er enda mindre enn hos høstbørstespinneren – vanligvis kommer hunnen ikke engang ut av kokongen, men parrer seg og legger sine egg på innsiden av den. Den skiller seg fra høstbørstespinneren på at hannen er litt kraftigere bygd og på at forvingens hvite flekk er ganske utydelig. I Norge er den bare med sikkerhet funnet én gang, ved Kragerø i 1984.
Orgyia antiquoides là một loài bướm đêm thuộc họ Erebidae. Nó được tìm thấy ở hầu hết châu Âu, the Ural, Armenia, Mông Cổ và Trung Quốc.
Sải cánh dài 20–24 mm đối với con đực. The females are wingless. Adult males are on wing từ tháng 7 to đầu tháng 9 làm một đợt in miền tây Europe.
Ấu trùng ăn Rubus chamaemorus, Sorbus aucuparia, Calluna vulgaris, Vaccinium uliginosum, Andromeda polifolia và Empetrum nigrum. Ấu trùng có thể tìm thấy từ tháng 5 đến tháng 7.
Phương tiện liên quan tới Orgyia antiquoides tại Wikimedia Commons
Orgyia antiquoides là một loài bướm đêm thuộc họ Erebidae. Nó được tìm thấy ở hầu hết châu Âu, the Ural, Armenia, Mông Cổ và Trung Quốc.
Sải cánh dài 20–24 mm đối với con đực. The females are wingless. Adult males are on wing từ tháng 7 to đầu tháng 9 làm một đợt in miền tây Europe.
Ấu trùng ăn Rubus chamaemorus, Sorbus aucuparia, Calluna vulgaris, Vaccinium uliginosum, Andromeda polifolia và Empetrum nigrum. Ấu trùng có thể tìm thấy từ tháng 5 đến tháng 7.
