Gwyfyn sy'n perthyn i deulu'r Notodontidae yn urdd y Lepidoptera yw blaen brown bach, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy blaenau brown bach; yr enw Saesneg yw Small Chocolate-tip, a'r enw gwyddonol yw Clostera pigra.[1][2] Mae i'w diriogaeth yn y rhan fwyaf o'r Palearctig.
22–27 mm yw lled adenydd yr oedolyn ac mae'n hedfan rhwng Mai ac Awst yng ngwledydd Prydain.
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd. Wedi deor o'i ŵy mae'r blaen brown bach yn lindysyn sydd yn bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Gwyfyn sy'n perthyn i deulu'r Notodontidae yn urdd y Lepidoptera yw blaen brown bach, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy blaenau brown bach; yr enw Saesneg yw Small Chocolate-tip, a'r enw gwyddonol yw Clostera pigra. Mae i'w diriogaeth yn y rhan fwyaf o'r Palearctig.
22–27 mm yw lled adenydd yr oedolyn ac mae'n hedfan rhwng Mai ac Awst yng ngwledydd Prydain.
Der Kleine Raufußspinner (Clostera pigra), auch Espenspinner genannt, ist ein Schmetterling (Nachtfalter) aus der Familie der Zahnspinner (Notodontidae).
Die Falter erreichen eine Flügelspannweite von 22 bis 28 Millimetern und sind damit die kleinste in Europa vorkommende Zahnspinnerart. Sie sind dunkel graubraun bis rötlichbraun gefärbt und haben auf den Vorderflügeln mehrere schmale, hellgelbe Querlinien. An der Flügelspitze befindet sich ein großer kastanienbrauner Fleck. Die Hinterflügel sind dunkelbraun. Der Thorax ist am Rücken dicht dunkel rotbraun behaart. Die Hinterleibsspitze besteht bei den Männchen aus einem geteilten Afterbüschel. Die Fühler sind kurz und doppelt gekämmt. Die Kammzähne sind beim Männchen länger als beim Weibchen.
Das halbkugelige Ei ist flach und von fleischroter Farbe.[1]
Die Grundfarbe der Raupen variiert von hellgrau bis schwarzgrau. Sie haben gelbliche oder rötliche, unterbrochene Seitenstreifen und flache, schwarze Erhebungen auf dem vierten und elften Segment und außerdem eine dünne gelbgraue Behaarung.
Die Puppe ist glänzend rotbraun und besitzt einen Kremaster, der lang, spitz und mit Dornen besetzt ist.
Die Tiere kommen verbreitet und meist häufig in Europa sowie Richtung Osten durchgehend bis nach Ostasien vor, außerdem in Marokko und dem Iran. In den Alpen sind sie noch in Höhen von über 2.000 Metern anzutreffen.[1] Man findet die Art in trockenen und in feuchten Lebensräumen, wie etwa in Mooren, an Bächen und Flüssen, aber auch in Heiden[2] und als erfolgreicher Kulturfolger in Parks und Gärten.
Die Falter sitzen tagsüber in Ruheposition mit dicht über dem Hinterleib zusammengefalteten Flügeln. Die Vorderbeine werden vorgestreckt und die Hinterleibsspitze mit dem Afterbusch nach oben zwischen den Flügeln hindurchgestreckt. Sie sind nachtaktiv und lassen sich durch künstliche Lichtquellen anlocken. Die Weibchen legen die Eier auf der Futterpflanze ab. Die Raupen verstecken sich am Tag zwischen miteinander versponnenen Blättern, verpuppen sich dort in einem weißgrauen Gespinst und überwintern. Die Raupen ernähren sich von den Blättern verschiedener Pappel-Arten (Populus), wie beispielsweise der Espe (Populus tremula) und von Weiden (Salix). Die Falter fliegen in zwei Generationen pro Jahr von Anfang April bis Mitte Juni und von Ende Juli bis Ende August.[2]
Die Art ist nicht gefährdet.
Jungraupe beim Blattfraß an Schwarzpappel, 2. Septemberhälfte
Jungraupe beim Blattfraß an Schwarzpappel, 2. Septemberhälfte
mittleres Raupenstadium an Schwarzpappel, 2. Septemberhälfte
mittleres Raupenstadium an Schwarzpappel, 2. Septemberhälfte
mittleres Raupenstadium an Schwarzpappel, 2. Septemberhälfte
zusammengesponnenes Schwarzpappelblatt mit Raupe darin, 2. Septemberhälfte
zusammengesponnenes Schwarzpappelblatt mit Raupe darin, 2. Septemberhälfte
ausgewachsene Raupe an Zitterpappel, Anfang Oktober
ausgewachsene Raupe an Zitterpappel, Anfang Oktober
ausgewachsene Raupe
ausgewachsene Raupe
Der Kleine Raufußspinner (Clostera pigra), auch Espenspinner genannt, ist ein Schmetterling (Nachtfalter) aus der Familie der Zahnspinner (Notodontidae).
Clostera pigra, the small chocolate-tip, is a moth of the family Notodontidae. The species was first described by Johann Siegfried Hufnagel in 1766. It is a Palearctic species found from Europe ranging to Morocco in the south and eastern Asia in the east.
The wingspan is 22–27 mm. Imagos (adults) are dark brown to reddish brown and have several narrow, pale yellow lines on the front wings. A large maroon spot is located at the wing tip. The hindwings are dark brown. The thorax has densely dark reddish brown hairs on the back. The tip of the abdomen consists of a split tuft in males. The antennae are short and double combed. The teeth of the comb in the male are longer than in the female.
The moth flies from May to August in two generations depending on the location.
The larvae feed on Populus and Salix species.[1]
Clostera pigra, the small chocolate-tip, is a moth of the family Notodontidae. The species was first described by Johann Siegfried Hufnagel in 1766. It is a Palearctic species found from Europe ranging to Morocco in the south and eastern Asia in the east.
Larva The wingspan is 22–27 mm. Imagos (adults) are dark brown to reddish brown and have several narrow, pale yellow lines on the front wings. A large maroon spot is located at the wing tip. The hindwings are dark brown. The thorax has densely dark reddish brown hairs on the back. The tip of the abdomen consists of a split tuft in males. The antennae are short and double combed. The teeth of the comb in the male are longer than in the female.
The moth flies from May to August in two generations depending on the location.
Pikkupystyperä (Clostera pigra) on nirkkoihin kuuluva, yleinen yöperhoslaji.
Pikkupystyperä on pienehkö, harmaanruskea perhonen. Etusiivet ovat vaihtelevan sävyisesti violetinharmaat ja niissä on epäsäännöllisiä ruskeita varjostumia. Siipien poikki kulkee kolme ohutta, vaaleankellertävää viirua, joista ulommaisen kohdalla siiven etureunassa on valkoinen täplä. Aivan siiven kärkiosassa etureunan tuntumassa on punertavan ruskea laikku ja siiven ulkosyrjän tuntumassa näkyy tavallisesti jono mustia täpliä. Takasiivet ovat tumman ruskeanharmaat, joskus vaalealla poikkiviirulla. Perhosen ruumis on ruskeanharmaa lukuun ottamatta keskiruumiin selkäpuolen punaruskeaa pitkittäisjuovaa. Siipiväli 22–27 mm.[1][2][3]
Pikkupystyperän levinneisyys ulottuu Euroopasta Lähi-Itään sekä Venäjän poikki kaukoitään ja Pohjois-Kiinaan. Isoilta Välimeren saarilta laji puuttuu.[4][3] Suomessa pikkupystyperää tavataan jokseenkin koko maassa. Perhoset lentävät kahtena, ehkä jopa kolmena sukupolvena, joista runsaslukuinen ensimmäinen sukupolvi on lennossa toukokuun alusta heinäkuulle ja vähälukuisempi toinen sukupolvi heinä-elokuussa. Mahdollinen kolmas sukupolvi lentää syyskuussa.[5][6]
Pikkupystyperä on avoimien ympäristöjen, kuten avoimien lehti- ja sekametsien, kulttuuriympäristöjen sekä metsänreunusten asukki. Elinpaikkansa suhteen se ei ole yhtä vaatelias kuin muut pystyperät. Lajilla ei ole erityistä vaeltelutaipumusta ja sitä tavataan yleensä melko vähälukuisena. Perhoset lentävät illalla ja yöllä, naaraat aikaisemmin illalla ja koiraat riittävän lämpimällä säällä jopa pitkälle aamuyöhön. Satunnaisia havaintoja on myös iltapäivällä lentävistä yksilöistä. Koiraat tulevat hyvin valolle, mutta naaraita valolle tulevista yksilöistä on vain 5–10 %.[3]
Naaras munii 150–200 munaa yksitellen tai pieniksi ryhmiksi ravintokasvien lehdille. Munat kuoriutuvat 10–14 päivän kuluttua ja toukat elävät joko yksittäin tai pieninä ryhminä. Aluksi toukat oleskelevat yhteensitominsa lehtien välissä, mutta myöhemmin vapaina lehden sivulla. Täysikasvuisia toukat ovat kesäkuun lopulla tai syys-lokakuussa, jolloin ne koteloituvat kotelokoppaan yhteensidottujen lehtien väliin. Kotelo koppineen putoaa syksyllä lehtien mukana maahan ja talvehtii.[3]
Toukka syö haapaa (Populus tremula) ja pajuja (Salix).[5]
Pikkupystyperä (Clostera pigra) on nirkkoihin kuuluva, yleinen yöperhoslaji.
Clostera pigra
La Recluse ou Hausse-queue brune (Clostera pigra) est un lépidoptère (papillon) appartenant à la famille des Notodontidae.
Clostera pigra
La Recluse ou Hausse-queue brune (Clostera pigra) est un lépidoptère (papillon) appartenant à la famille des Notodontidae.
Répartition : de l’Europe au Maroc et à l’est de l’Asie. Envergure du mâle : de 10 à 14 mm. Période de vol : d’avril à août en deux générations. Habitat : lieux humides jusqu’à plus de 2 000 m. Plantes-hôtes : Salix et Populus.De donkere wapendrager (Clostera pigra) is een vlinder uit de familie van de tandvlinders (Notodontidae).
De imago heeft een voorvleugellengte van 11 tot 14 mm. De grondkleur van de vleugels is bruingrijs. Bij de vleugelpunt bevindt zich een niet zo duidelijk begrensde roodbruine vlek.
De vlinder overwintert als pop tussen het afgevallen blad van de waardplant, na met dat blad van de boom gevallen te zijn.
De waardplanten van de donkere wapendrager zijn wilg en populier, met name ratelpopulier.
De donkere wapendrager komt voor van geheel Europa tot Oost-Azië. Hij is aan de noordkant tot ver boven de poolcirkel te vinden.
De donkere wapendrager is in Nederland een zeldzame en België een vrij gewone soort. In Nederland komt hij voor in de duinen en plaatselijk op de zandgronden. Hij vliegt van half april tot in september in twee jaarlijkse generaties.
De donkere wapendrager (Clostera pigra) is een vlinder uit de familie van de tandvlinders (Notodontidae).
Liten stjertspinner (Clostera pigra) er en sommerfugl som tilhører familien tannspinnere (Notodontidae). Den skiller seg fra de andre norske stjertspinnerne (slekten Clostera) på at forvingenes spiss ikke er tydelig mørkere enn resten av vingen.
En nokså liten (vingespenn 23 – 28 mm), brungrå spinner. Forvingens spiss er ikke markert mørkere enn resten av vingen. Antennene er markert fjærformede hos hannen, smalt fjærformede hos hunnen. Brystet har en mer eller mindre timeglass-formet, brunrød lengdeflekk. Bakkroppen har bakerst en dusk av lange hår som hos hannen er to-delt. Denne holdes opp mellom de sammenlagde vingene når sommerfuglen hviler. Forvingen er avrundet trekantet, ganske mørkt gråbrun. Den har tre mer eller mindre tydelige, lyse tverrstriper.Nær vingespissen er det er diffus, brunrød flekk men denne når ikke helt ut til spissen. Bakvingen er ensfarget gråbrun. Larven er grå med en gråhvit ryggstripe og noen gule flekker på ryygsiden. Spredt over hele kroppen er dusker av lange, grå hår. Hodet er svart med ganske lange hår.
Liten stjertspinner finnes i hager, parker og åpne skogsområder. Larvene lever på arter i pilefamilien (Salicaceae), mest på osp men også på selje og ulike vierarter. Denne arten er lite kravfull. De voksne sommerfuglene flyr om natten i mai- september, i Sør-Skandinavia i to generasjoner, lenger nord bare i en årlig generasjon som flyr rundt midtsommer. Hannene kommer gjern til lys, hunnene ikke så ofte. Etter parringen klegegr hunnen 150 – 200 egg på vertsplantenes blader, enkeltvis eller i små grupper. Larvene lever enkeltvis eller noen få sammen, mellom toppskudd som de nøster sammen med silke. De forlater gjerne silkehuset for å spise.
Liten stjertspinner finnes i det meste av Europa, videre østover gjennom Russland til Stillehavet i Øst-Sibir og det nordlige Kina. I Norge er den den videst utbredte av Clostera-artene, og finnes nord til det sørlige Nordland.
Liten stjertspinner (Clostera pigra) er en sommerfugl som tilhører familien tannspinnere (Notodontidae). Den skiller seg fra de andre norske stjertspinnerne (slekten Clostera) på at forvingenes spiss ikke er tydelig mørkere enn resten av vingen.
Clostera pigra é uma espécie de insetos lepidópteros, mais especificamente de traças, pertencente à família Notodontidae.[1]
A autoridade científica da espécie é Hufnagel, tendo sido descrita no ano de 1766.
Trata-se de uma espécie presente no território português.
Clostera pigra é uma espécie de insetos lepidópteros, mais especificamente de traças, pertencente à família Notodontidae.
A autoridade científica da espécie é Hufnagel, tendo sido descrita no ano de 1766.
Trata-se de uma espécie presente no território português.
Clostera pigra (tên tiếng Anh: Small Chocolate-tip) là một loài bướm đêm thuộc họ Notodontidae. Nó được tìm thấy ở châu Âu ranging to Maroc ở phía nam và Đông Á in the east.
Sải cánh dài 22–27 mm. Con trưởng thành bay từ tháng 5 đến tháng 8 làm hai đợt tùy theo địa điểm.
Ấu trùng ăn các loài Populus và Salix.
Phương tiện liên quan tới Clostera pigra tại Wikimedia Commons
Bài viết về Bộ Cánh vẩy này vẫn còn sơ khai. Bạn có thể giúp Wikipedia bằng cách mở rộng nội dung để bài được hoàn chỉnh hơn. Clostera pigra (tên tiếng Anh: Small Chocolate-tip) là một loài bướm đêm thuộc họ Notodontidae. Nó được tìm thấy ở châu Âu ranging to Maroc ở phía nam và Đông Á in the east.
Sải cánh dài 22–27 mm. Con trưởng thành bay từ tháng 5 đến tháng 8 làm hai đợt tùy theo địa điểm.
.jpg)
