Afrocarpus és un gènere de coníferes dins la família Podocarpaceae. Afrocarpus va ser designat com a gènere l'any 1989, quan es van reclassificar algunes espècies dels gèneres Podocarpus i Nageia.[1]
Com el seu nom indica, Afrocarpus són plantes natives d'Àfrica. Estan distribuïts en boscos de la zona afromontana de l'orient i el sud d'Àfrica. A. gaussenii és planta nativa de Madagascar.
Els podocarps estan associats amb l'antic supercontinent de Gondwana.
Afrocarpus és un gènere de coníferes dins la família Podocarpaceae. Afrocarpus va ser designat com a gènere l'any 1989, quan es van reclassificar algunes espècies dels gèneres Podocarpus i Nageia.
Com el seu nom indica, Afrocarpus són plantes natives d'Àfrica. Estan distribuïts en boscos de la zona afromontana de l'orient i el sud d'Àfrica. A. gaussenii és planta nativa de Madagascar.
Els podocarps estan associats amb l'antic supercontinent de Gondwana.
Die Afrogelbhölzer oder Afrikanischen Steineiben (Afrocarpus) sind eine Pflanzengattung in der Familie der Steineibengewächse (Podocarpaceae). Die etwa fünf Arten sind vom östlichen und tropischen bis ins südliche Afrika verbreitet.[1]
Afrocarpus-Arten sind immergrüne Bäume.[1] Die Blätter sind nicht nadelförmig, sondern lanzettlich sowie derb und lederig.
Afrocarpus-Arten sind zweihäusig getrenntgeschlechtig (diözisch). Die Samen sind von einem Samenmantel (Arillus) umgeben (wie bei den Steineiben, daher der deutsche Trivialname „Afrikanische Steineiben“).
Ein Exemplar der Art Afrocarpus falcatus mit einer Wuchshöhe von über 36 Metern steht im Tsitsikamma-Park in Paarl, Südafrika. Es wird „Big tree“ genannt und ist ein beliebtes Touristenziel. Der Stamm hat eine Länge von 18 Metern, einen Umfang von 8,5 Metern und ein Volumen von etwa 51 m³. Die Baumkrone hat einen Durchmesser von 33 Metern. Dieses Exemplar soll ein Alter von über 1000 Jahren haben.
Die Gattung Afrocarpus wurde 1989 durch Christopher Nigel Page in New and maintained genera in the conifer families Podocarpaceae and Pinaceae. In: Notes of the Royal Botanical Garden Edinburgh, Volume 45, Issue 2, S. 377–395 aufgestellt und umfasst ehemalige Arten der Gattungen der Podocarpus und Nageia.[1]
Die Gattung Afrocarpus Salisb. enthält etwa fünf Arten:[1]
Die Afrogelbhölzer oder Afrikanischen Steineiben (Afrocarpus) sind eine Pflanzengattung in der Familie der Steineibengewächse (Podocarpaceae). Die etwa fünf Arten sind vom östlichen und tropischen bis ins südliche Afrika verbreitet.
ዝግባ (Afrocarpus) ኢትዮጵያ ውስጥ የሚገኝ የዛፍ ወገን ነው።
በኢትዮጵያ A. gracilior እና A. falcatus የታወቁት ዝግባ ዝርዮች ናቸው።
የሮማይስጡ ስም ብዙ ጊዜ ደግሞ በ«Afrocarpus» ፈንታ «Podocarpus» ይባላል፤ በትክክል ግን Podocarpus የተዛመደው የፈረንጅ ዝግባ ወገን ነው።
የዝግባ ቅጠል ጭማቂ ለተቅማጥ መጠጣቱ ተዘግቧል።[1] በተጨማሪ ማስታወክ ለማከም መጠጣቱ ተዘግቧል።[2]
ዝግባ (Afrocarpus) ኢትዮጵያ ውስጥ የሚገኝ የዛፍ ወገን ነው።
በኢትዮጵያ A. gracilior እና A. falcatus የታወቁት ዝግባ ዝርዮች ናቸው።
የሮማይስጡ ስም ብዙ ጊዜ ደግሞ በ«Afrocarpus» ፈንታ «Podocarpus» ይባላል፤ በትክክል ግን Podocarpus የተዛመደው የፈረንጅ ዝግባ ወገን ነው።
Afrocarpus is a genus of conifers of the family Podocarpaceae. Two to six species are recognized. They are evergreen trees native to Africa. Afrocarpus was designated a genus in 1989, when several species formerly classified in Podocarpus and Nageia were reclassified.[1]
Afrocarpus gaussenii was based on a single specimen of a cultivated individual of Afrocarpus falcatus in Madagascar. Its distinctive features might have resulted from the conditions of its cultivation. No species of Afrocarpus is known to be native to Madagascar.[2]
In a recent treatment of Afrocarpus, only two species were recognized; A. dawei, A. gracilior, and A. usambarensis were sunk into A. falcatus. The reason for this merger was that "variation across the group appears to be essentially continuous".[2]
Studies based on anatomical, biogeographical, morphological, and DNA evidence suggest the following relationships:
Afrocarpus are evergreen trees. The individuals of the largest species, Afrocarpus falcatus,[6] may reach a height of 60 meters.[7] The thin bark often peels with scale-like plates.[8]
The leaves are simple and flat. The phyllotaxis or leaf arrangement is usually spiral but may be opposite on young plants.[8] The leaves are generally lanceolate in shape and coriaceous in texture. They have a single visible midrib. Stomata are found on both surfaces of the leaf.[8][6]
Afrocarpus are dioecious, with male pollen cones and female seed cones borne on separate individual plants. The cones are short pedunculate and usually develop from axillary buds.[8]
The male pollen cones are narrowly cylindrical and resemble catkins. They grow in small groups of two or three cones. The peduncles are glabrous. Each pollen cone has numerous spirally inserted microsporophylls each with two basal pollen sacs producing bisaccate pollen.[8]
The female seed cones are solitary. Their peduncles may have small scale leaves. The cones consist of several sterile cone scales and one fertile cone scale with just one seed producing ovule. The sterile scales wither as the cone matures, unlike in the closely related genus Podocarpus where the scales fuse to form a fleshy receptacle. A part of the scale supporting the ovule develops into a rounded fleshy covering enclosing the seed entirely known as the epimatium. At maturity the epimatium varies in shape from subglobose to elliptic or obovoid and in color from greenish to yellow or brown.[8][6]
The long lanceolate leaves of A. falcatus.
A. gracilior male cones growing in clusters.
An A. gracilior cone showing a yellow epimatium around the seed.
A very large tree of A. falcatus.
As the name intimates, Afrocarpus is native to Africa. The species are distributed through the Afromontane forests of eastern and southern Africa, descending to the Indian Ocean coast in South Africa. The genus is native to Burundi, Democratic Republic of the Congo, Eswatini, Ethiopia, Kenya, Malawi, Mozambique, Rwanda, São Tomé and Príncipe, South Africa, Tanzania and Uganda.[8][6]
The podocarps are associated with the ancient supercontinent of Gondwana, where they were characteristic of the cool, moist southern Gondwana flora. Gondwana broke up into the continents of South America, Africa, India, Australia, and Antarctica between 160 and 30 million years ago. As Africa drifted north, it became hotter and drier, and the podocarps generally retreated to the cool, moist highlands of eastern and southern Africa.
In South Africa, this wood is mostly used to make exclusive furniture.
_(20317574604).jpg)
{{cite journal}}: Cite journal requires |journal= (help) Afrocarpus is a genus of conifers of the family Podocarpaceae. Two to six species are recognized. They are evergreen trees native to Africa. Afrocarpus was designated a genus in 1989, when several species formerly classified in Podocarpus and Nageia were reclassified.
Afrocarpus es un género de coníferas de la familia Podocarpaceae.[1][2] Afrocarpus fue designado como género en 1989, cuando varias especies estaban anteriormente clasificadas en Podocarpus y Nageia.[3] Seis especies son reconocidas en este nuevo género.
Como indica el nombre, Afrocarpus es nativo de África, las especies se distribuyen a través de las montañas y bosques de África Oriental y África Meridional, descendiendo al Océano Índico en la costa de Sudáfrica, Afrocarpus gaussenii, es originaria de Madagascar.[4]
Los podocarpos estaban asociados con el antiguo supercontinente de Gondwana, ellos fueron característicos de la flora del sur de Gondwana.
En Sudáfrica, esta madera se utiliza principalmente para la fabricación de muebles.
Afrocarpus es un género de coníferas de la familia Podocarpaceae. Afrocarpus fue designado como género en 1989, cuando varias especies estaban anteriormente clasificadas en Podocarpus y Nageia. Seis especies son reconocidas en este nuevo género.
Afrokarpukset (Afrocarpus) on podokarpuskasvien heimoon (Podocarpaceae) kuuluva havupuusuku.[2] Siihen kuuluu viisi lajia. Suvun edustajat ovat ainavihantia puita. Niitä esiintyy luonnossa ainoastaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Suvulle ovat ominaisia mehevät, pyöreät kävyt, jotka muistuttavat suuresti monien koppisiemenisten kasvien hedelmiä.[1][3]
Afrokarpukset ovat ainavihantia puita. Rungon ohut kuori hilseilee levyinä. Versojen päätesilmut ovat hyvin pieniä ja huomaamattomia.[1][3]
Lehdet ovat litteitä, nahkeapintaisia ja heikosti kaksimuotoisia. Nuorten kasvien varhaislehdet ovat usein myöhäislehtiä suurempia ja voivat olla asennoltaan vastakkaisia tai kierteisiä. Vanhempien kasvien myöhäislehdet ovat asennoltaan kierteisiä. Lehdet ovat usein kääntyneet rangan sivuille kampamaisesti kahteen riviin lehtiasennosta riippumatta. Lehdet ovat muodoltaan suikean soikeita, kapeansuikeita tai tasasoukan suikeita. Lehdessä on näkyvä keskisuoni, toisin kuin läheisen Nageia-suvun kasveilla. Ilmarakoja on lehden kummallakin pinnalla.[1][3]
Afrokarpukset ovat kaksikotisia, joten hede- ja emikukinnot kehittyvät eri puuyksilöihin. Kukinnot ovat lyhytperäisiä ja kehittyvät hankasilmuista. Hedekukinnot eli hedekävyt ovat muodoltaan pitkiä ja norkkomaisia. Ne voivat kasvaa yksittäin tai ryppäissä. Hedekäpy koostuu lukuisista kierteisesti asettuneista hedelehdistä, joissa on kussakin kaksi siitepölyä tuottavaa pölylokeroa.[1][3]
Emikukinnot eli kävyt ovat kypsinä meheviä kuten muillakin podokarpuskasveilla. Kävyssä on aluksi useita käpysuomuja, joista vain lähimpänä kärkeä sijaitseva on hedelmällinen. Hedelmällinen suomu on steriilejä suomuja suurempi, ja siihen muodostuu yksi siemenaihe. Kehittyvää siementä ympäröi sitä kannattavasta käpysuomusta muodostuva vaippa, jota kutsutaan nimellä epimatium. Se kasvaa kävyn kypsyessä suureksi ja meheväksi. Steriilit käpysuomut puolestaan kuihtuvat pois eivätkä muodosta mehevää pohjusta, kuten lähisukuisilla podokarpuksilla (Podocarpus). Epimatium on tavallisesti kypsänä väritykseltään keltainen tai punertavan ruskea ja voi olla muodoltaan lähes pallomainen tai hieman pitkänomainen.[1][3]
Kaariafrokarpuksen kaarna hilseilee levyinä.
Lajin A. gaussenii lehtiä kahdessa rivissä rangan sivuilla.
Lajin A. gracilior hedekukinnot ovat norkkomaisia.
Lajin A. gracilior mehevä käpy, jossa siementä ympäröi keltainen epimatium.
Afrokarpukset ovat podokarpuskasvien heimoon kuuluvia havupuita. Suvun edustajat kuvattiin alun perin podokarpusten suvun lajeina, mutta erotettiin käpyjensä rakenteen perusteella omaksi suvukseen vuonna 1989. Sittemmin myös molekyylibiologiset genetiikan tutkimukset ovat osoittanut afrokarpusten olevan selkeästi erillinen ryhmä podokarpuksista ja muodostavan monofyleettisen ryhmän suvun Nageia kanssa.[1][3][4]
Sukuun lasketaan tavallisesti kuuluvaksi viisi lajia.[1][3]
Afrokarpuksia esiintyy luonnossa ainoastaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Niitä esintyy luonnonvaraisena Burundin, Etelä-Afrikan, Etiopian, Kenian, Kongon tasavallan, Malawin, Mosambikin, Ruandan, São Tomén ja Príncipen, Swazimaan, Tansanian sekä Ugandan alueilla.[1][3]
Useimmat afrokarpukset ovat suurehkoja puita, jotka kasvavat yleensä metsän latvuskerroksessa tai sen yläpuolella ylispuina. Kaariafrokarpus ja Afrocarpus gracilior kasvavat yleensä kosteissa subtrooppisissa vuoristosademetsissä.[5][6] Laji Afrocarpus usambarensis kasvaa usein kuivemmissa ainavihannissa vuoristometsissä.[7] Afrocarpus dawei kasvaa alavammilla, ilmastoltaan trooppisilla alueilla metsäisillä soilla ja tulvatasankojen metsissä.[8] Afrocarpus mannii on pienehkö puu, joka kasvaa luonnonvaraisena kotoperäisenä ainoastaan länsiafrikkalaisen São Tomén saaren Pico de São Tomé -tulivuoren rinteiden pilvimetsissä.[9]
Afrokarpukset (Afrocarpus) on podokarpuskasvien heimoon (Podocarpaceae) kuuluva havupuusuku. Siihen kuuluu viisi lajia. Suvun edustajat ovat ainavihantia puita. Niitä esiintyy luonnossa ainoastaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Suvulle ovat ominaisia mehevät, pyöreät kävyt, jotka muistuttavat suuresti monien koppisiemenisten kasvien hedelmiä.
Selon Catalogue of Life :
Selon Catalogue of Life :
Afrocarpus dawei Afrocarpus falcatus Afrocarpus gaussenii Afrocarpus gracilior Afrocarpus mannii Afrocarpus usambarensisAfrocarpus, biljni rod iz porodice tisuljevki, po nekima klasificirana vlastitom redu Podocarpales[1], a po drugima dio je reda borolike (Pinales).
Rodu pripada pet vrsta vazdazelenog drveća raširenog po nekim krajevima Afrike: Burundi, Etiopija, otoci Gvinejskog zaljeva, Kenija, Malavi, Mozambik, Ruanda, Sudan, Swaziland, Tanzanija, Uganda, DR Kongo
Afrocarpus, biljni rod iz porodice tisuljevki, po nekima klasificirana vlastitom redu Podocarpales, a po drugima dio je reda borolike (Pinales).
Rodu pripada pet vrsta vazdazelenog drveća raširenog po nekim krajevima Afrike: Burundi, Etiopija, otoci Gvinejskog zaljeva, Kenija, Malavi, Mozambik, Ruanda, Sudan, Swaziland, Tanzanija, Uganda, DR Kongo
Afrocarpus (Buchholz & N.E.Gray) C.N.Page, 1988 [1989] è un genere di conifere della famiglia delle Podocarpacee, diffuso in Africa.[1]
Il genere comprende le seguenti specie:[1][2]
Tutte le specie venivano inquadrate in passato nel genere Podocarpus da cui sono state segregate sulla base di risultati di analisi genetiche.[3]
Le cinque specie del genere sono presenti nelle foreste afromontane dell'Africa orientale e meridionale (Burundi, Repubblica Democratica del Congo, Etiopia, Kenya, Malawi, Mozambico, Ruanda, São Tomé e Príncipe, Sudafrica, Swaziland, Tanzania e Uganda).[4]
Afrocarpus (Buchholz & N.E.Gray) C.N.Page, 1988 [1989] è un genere di conifere della famiglia delle Podocarpacee, diffuso in Africa.
Afrocarpus is de botanische naam van een geslacht van coniferen in de familie Podocarpaceae. De naam bestaat pas sinds 1989, toen ze gepubliceerd werd voor een aantal soorten bomen in Afrika (in ruime zin), die voorheen ingedeeld waren in het geslacht Podocarpus: vandaar ook de naam.
Volgens Aljos Farjon (1998) omvat het geslacht zes soorten:
Afrocarpus-slekten (latin: Afrocarpus) er en slekt i gultrefamilien, en gruppe sørlige bartrær. Slekten har seks arter, og ble kategorisert som egen slekt i 1989. Før dette tilhørte artene slekten Podocarpus.
Artene vokser bare i Afrika, Madagaskar og tilliggende øyer i Det indiske hav.
Afrocarpus falcatus eller «Sickle-leaved Yellowwood» er eviggrønt og vokser i fjellskog i Sør-Afrika, og innover i det sørlige Mosambik. det er mellomstort, 10-25 m høyt, og men kan i sjeldne tilfleller nå opp i 60 meters lengde. Det har grov bark og spirallsatte, sigdformede og 2-4 cm lange blader. Modne frø er gule og spres med fugler og aper.
Afrocarpus gracilior er eviggrønt og vokser i 1.800-2.400 meters høyde i fjellene fra Etiopia til Tanzania. Det er mellomstort, 20-40 meter høyt, men i sjeldne tilfeller inntil 50 meter. Diameteren kan bli 80 cm, og bladene er spiralsatt og lansettformede. De er 2-6 cm lange på vokste trær, men litt lengre ved yngre alder. Frøene er purpurrøde og spres av fugler og aper. Treet er viktig i tømmerindustrien, og brukes til husbygging, gulv og møbler.
Afrocarpus mannii på São Tomé er eviggrønt og vokser fra 1.300 moh. til 2.024 moh. Det er lite, og sjelden over 15 meter høyt. Bladene er spiralsatt og lansettformede, inntil 6-8 cm lange, men dobbelt så lange på unge skudd.
Afrocarpus-slekten (latin: Afrocarpus) er en slekt i gultrefamilien, en gruppe sørlige bartrær. Slekten har seks arter, og ble kategorisert som egen slekt i 1989. Før dette tilhørte artene slekten Podocarpus.
Artene vokser bare i Afrika, Madagaskar og tilliggende øyer i Det indiske hav.
Afrocarpus falcatus eller «Sickle-leaved Yellowwood» er eviggrønt og vokser i fjellskog i Sør-Afrika, og innover i det sørlige Mosambik. det er mellomstort, 10-25 m høyt, og men kan i sjeldne tilfleller nå opp i 60 meters lengde. Det har grov bark og spirallsatte, sigdformede og 2-4 cm lange blader. Modne frø er gule og spres med fugler og aper.
Afrocarpus gracilior er eviggrønt og vokser i 1.800-2.400 meters høyde i fjellene fra Etiopia til Tanzania. Det er mellomstort, 20-40 meter høyt, men i sjeldne tilfeller inntil 50 meter. Diameteren kan bli 80 cm, og bladene er spiralsatt og lansettformede. De er 2-6 cm lange på vokste trær, men litt lengre ved yngre alder. Frøene er purpurrøde og spres av fugler og aper. Treet er viktig i tømmerindustrien, og brukes til husbygging, gulv og møbler.
Afrocarpus mannii på São Tomé er eviggrønt og vokser fra 1.300 moh. til 2.024 moh. Det er lite, og sjelden over 15 meter høyt. Bladene er spiralsatt og lansettformede, inntil 6-8 cm lange, men dobbelt så lange på unge skudd.
Multimedia w Wikimedia Commons Afrocarpus – rodzaj drzew z rodziny zastrzalinowatych (Podocarpaceae). Obejmuje sześć gatunków[4] występujących w centralnej i południowej Afryce[5].
Jeden z rodzajów rodziny zastrzalinowatych (Podocarpaceae).
Afrocarpus – rodzaj drzew z rodziny zastrzalinowatych (Podocarpaceae). Obejmuje sześć gatunków występujących w centralnej i południowej Afryce.
Afrocarpus é um gênero de coníferas da família Podocarpaceae. Duas a seis espécies são reconhecidas. São árvores perenes nativas da África. Afrocarpus foi designado como um gênero em 1987, quando várias espécies anteriormente classificadas em Podocarpus e Nageia foram reclassificadas.[1]
Afrocarpus gaussenii foi baseada em uma única espécime de um indivíduo cultivado de Afrocarpus falcatus em Madagáscar. Suas características distintivas podem ter resultado das condições de seu cultivo. Nenhuma espécie de Afrocarpus é conhecida por ser nativa de Madagáscar.[2]
Em um tratado recente de Afrocarpus, apenas duas espécies foram reconhecidas; A. dawei, A. gracilior e A. usambarensis foram fundidos em A. falcatus. O motivo dessa fusão foi que "a variação entre o grupo parece ser essencialmente contínua".[2]
Afrocarpus são árvores persistentes. Os indivíduos das maiores espécies, Afrocarpus falcatus,[3] podem atingir uma altura de 60 metros.[4]
As folhas são simples e planas. A filotaxia ou o arranjo das folhas são geralmente em espiral.[5] As folhas têm geralmente uma forma lanceolada e uma textura coriácea. Os estômatos são encontrados em ambas as superfícies da folha.[3][5]
Afrocarpus é dioico, com pinhas masculinas de pólen e femininas carregados em plantas individuais separadas. As pinhas são pedunculadas curtas e geralmente se desenvolvem a partir de gemas axilares.[5]
As folhas longas e lanceoladas de A. falcatus.
Pinhas masculinas A. gracilior.
Uma pinha de A. gracilior.
Uma árvore de A. falcatus.
Como o nome sugere, Afrocarpus é nativo da África. As espécies são distribuídas através das florestas de domínio afromontano da África Oriental e Austral, descendo para a costa do Oceano Índico na África do Sul. O gênero é nativo do Burundi, República Democrática do Congo, Etiópia, Quênia, Malawi, Moçambique, Ruanda, São Tomé e Príncipe, África do Sul, Suazilândia, Tanzânia e Uganda.[3][5]
Afrocarpus é um gênero de coníferas da família Podocarpaceae. Duas a seis espécies são reconhecidas. São árvores perenes nativas da África. Afrocarpus foi designado como um gênero em 1987, quando várias espécies anteriormente classificadas em Podocarpus e Nageia foram reclassificadas.
Країни поширення: Бурунді, Республіка Конго, Ефіопія, Кенія, Малаві, Мозамбік, Руанда, Сан-Томе і Принсіпі, Південна Африка, Свазіленд, Танзанія, Уганда. Вид зустрічаються в широко мінливих екологічних умовах.
Дводомні вічнозелені дерева. Кора тонка, стаючи лускатою. Листки сплющені, шкірясті, ланцетні з жиловими смугами на обох поверхнях. Пилкові шишки пазушні, одиночні або розміщені по 2-3 на коротких квітконосах, циліндричні, сережкоподібні. Насіння одна на шишку, зрілі з коричневим відтінком; насіння з жорсткою шкіркою.
У Південній Африці ця деревина в основному використовується, щоб зробити ексклюзивні меблі.
