Malvales on kasvilahko, johon kuuluu noin 6000 lajia kymmenessä heimossa. Malvakasvien (Malvaceae) heimossa on yli 4000 lajia, ja seuraavaksi suurimmassa, näsiäkasvien (Thymelaeaceae) heimossa, 750 lajia.
Malvales-lahkon kasvien fytokemiaa luonnehtii flavonien ja myrisetiinin esiintyminen. Anatomisia piirteitä ovat kerroksellinen jälsi, putkiloiden yksinkertaiset perforaatiot, vetopuun puuttuminen ja limasolujen esiintyminen.
Monilla lahkon kasveilla on kierteinen lehtiasento, pulvinukselliset lehtiruodit ja kourasuoniset lehdet. Yleensä kasvit ovat tähtikarvojen peittämiä. Kaarna on usein hyvin kuituinen (vrt. metsälehmus eli niinipuu) ja sitkeä.
Malvales-lahkon lajien kukassa on kierteinen (kontortti) teriö ja siitä puuttuu diskus eli pohjuskehrä. Heteitä on tavallisesti paljon. Sikiäimessä on muutama siemenaihe kutakin emilehteä kohden ja vartalo on pitkä. Hedelmä on kota, jonka pinta on joskus kuhmurainen tai piikkinen, ja siemenet tai hedelmän sisäpinta ovat karvaiset. Siemenkuoren anatomiaan kuuluu hyvin paksuuntunut ja ligniinipitoinen, pylväsmäisistä soluista rakentuva eksotegmen-kerros.[1]
Lahko käsittää noin 3,2 % kaikista varsinaiskaksisirkkaisista (Rosopsida) ja kaikkiaan 12 heimoa. Suomen kasvistossa on edustajia päivännouto-, malva- ja näsiäkasveista.
Malvales on kasvilahko, johon kuuluu noin 6000 lajia kymmenessä heimossa. Malvakasvien (Malvaceae) heimossa on yli 4000 lajia, ja seuraavaksi suurimmassa, näsiäkasvien (Thymelaeaceae) heimossa, 750 lajia.
Malvales-lahkon kasvien fytokemiaa luonnehtii flavonien ja myrisetiinin esiintyminen. Anatomisia piirteitä ovat kerroksellinen jälsi, putkiloiden yksinkertaiset perforaatiot, vetopuun puuttuminen ja limasolujen esiintyminen.
Monilla lahkon kasveilla on kierteinen lehtiasento, pulvinukselliset lehtiruodit ja kourasuoniset lehdet. Yleensä kasvit ovat tähtikarvojen peittämiä. Kaarna on usein hyvin kuituinen (vrt. metsälehmus eli niinipuu) ja sitkeä.
Malvales-lahkon lajien kukassa on kierteinen (kontortti) teriö ja siitä puuttuu diskus eli pohjuskehrä. Heteitä on tavallisesti paljon. Sikiäimessä on muutama siemenaihe kutakin emilehteä kohden ja vartalo on pitkä. Hedelmä on kota, jonka pinta on joskus kuhmurainen tai piikkinen, ja siemenet tai hedelmän sisäpinta ovat karvaiset. Siemenkuoren anatomiaan kuuluu hyvin paksuuntunut ja ligniinipitoinen, pylväsmäisistä soluista rakentuva eksotegmen-kerros.