Die Peloponnes-Blindschleiche (Anguis cephallonica) ist eine Schleichen-Art aus der Gattung Anguis.
Die Peloponnes-Blindschleiche ähnelt stark der Blindschleiche (Anguis fragilis), ist aber schlanker als diese. Die Gesamtlänge beträgt bis zu 50 cm, incl. Schwanz. Eindeutiges Unterscheidungsmerkmal ist der Verlauf der vom Nacken ausgehenden dunkelbraunen Seitenlinie an der Grenze zwischen Rücken und Flanke, welche nicht geradlinig, sondern streckenweise nach oben gezackt ist. Die Zacken weisen meist nach hinten.
Die Art kommt auf dem Peloponnes und auf den Inseln Zakynthos und Kefalonia (von welcher sich der wissenschaftliche Name ableitet) sowie möglicherweise auch auf Ithaka vor. Sie ist von 0 bis 1100 Meter über NN anzutreffen. Ihr Lebensraum umfasst halbschattige Bereiche in der Nähe von Gewässern an Waldrändern, in buschigem Gelände, in (insbesondere verwilderten) Gärten, in Olivenhainen und an Dorfrändern. Im Süden des Peloponnes ist sie häufig.
Die Lebensweise der Art ist bislang nur unzureichend untersucht, scheint aber weitestgehend der der Blindschleiche zu entsprechen. Sie bewohnt unterschiedliche Lebensräume mit feuchter Bodenbeschaffenheit. Peloponnesblindschleichen sind weitgehend dämmerungs- und nachtaktiv. Die Nahrung besteht aus Insekten, Spinnentieren, Asseln, Würmern, Schnecken und anderen Kleintieren. Ähnlich wie die Eidechsen ist die Schleiche in der Lage, ihren Schwanz bei Gefahr abzuwerfen. Dieser wächst im Laufe der Zeit stummelartig nach, erreicht aber nie mehr die vorherige Länge.
Die Arten der Blindschleichen (Anguis) bilden einen Artenkomplex, der innerhalb des Verbreitungsgebiets mehrere äußerlich kaum unterscheidbare Arten umfasst. Daher wurden sie lange Zeit unter dem Namen Anguis fragilis zusammengefasst. Es gab zwar einige Versuche, Arten aus diesem Komplex zu isolieren, die äußeren Unterscheidungsmerkmale blieben jedoch unsicher und konnten auch auf innerspezifische Variabilität zurückgeführt werden. Im Jahr 1990 wurde die Peloponnes-Blindschleiche (Anguis cephallonica) als eigene Art wiedererrichtet.[1] Im Jahr 2010 ergaben molekularbiologische Untersuchungen auch den Artstatus für die Griechische (Anguis graeca) und für die Östliche Blindschleiche (Anguis colchica). 2013 kam die Italienische Blindschleiche hinzu.[2]
Die Peloponnes-Blindschleiche (Anguis cephallonica) ist eine Schleichen-Art aus der Gattung Anguis.
Το Κεφαλλονίτικο κονάκι, Anguis cephallonica Werner, 1894 είναι ένα είδος άποδης σαύρας της οικογένειας Anguidae. Πρόκειται για ενδημικό είδος της Ελλάδας, καθώς απαντάται μόνο στην Πελοπόννησο, τη Ζάκυνθο και την Κεφαλονιά.[1][2]
Στην Ελλάδα, εκτός από το Κεφαλλονίτικο κονάκι, απαντώνται τα εξής είδη:
Το Κεφαλλονίτικο κονάκι, Anguis cephallonica Werner, 1894 είναι ένα είδος άποδης σαύρας της οικογένειας Anguidae. Πρόκειται για ενδημικό είδος της Ελλάδας, καθώς απαντάται μόνο στην Πελοπόννησο, τη Ζάκυνθο και την Κεφαλονιά.
The Peloponnese slowworm (Anguis cephalonnica) is a species of lizard in the family Anguidae endemic to Greece. Its natural habitats are temperate forests, temperate shrubland, Mediterranean-type shrubby vegetation, temperate grassland, arable land, pastureland, plantations, and rural gardens.[1]
The Peloponnese slowworm (Anguis cephalonnica) is a species of lizard in the family Anguidae endemic to Greece. Its natural habitats are temperate forests, temperate shrubland, Mediterranean-type shrubby vegetation, temperate grassland, arable land, pastureland, plantations, and rural gardens.
Peloponnesose vaskuss (Anguis cephalonnica) on vaskuslaste sugukonda vaskussi perekonda kuuluv jalutu sisalik. Nad on levinud Lõuna-Kreekas Peloponnesose poolsaarel ja Joonia mere saartel Kefalloniál, Ithakal ja Zákynthosel. Nende levila kattub Peloponnesose põhjaosas hariliku vaskussi levilaga.[2] Selle liigi esindajaid on ekslikult peetud ka hariliku vaskussi alamliigiks A. f. peloponnesiacus (Stepanek 1937).[3]
Välimuselt sarnaneb hariliku vaskussiga, kuid täiskasvanud isendid on enamasti pikemad ja juhul, kui saba pole murdunud, on ka see suhteliselt pikem. Peloponnesose vaskussi kere on sihvakam ja pea kitsam. Ümber keskkeha on neil 30–36 soomust (rohkem kui vaskussil). Peloponnesose vaskussi selg on tavaliselt kohvipruuni värvi, kõht ja küljed tumepruunid või mustad. Kukla taga ja kaelal on külgede ja selja üleminekupiiril laineline muster. Täiskasvanutel võivad kaela keskjoonel olla 2–6-sentimeetrised tumedad triibud. Täiskasvanud isendid on kuni 50 sentimeetri pikkused.[2]
Peloponnesose vaskuss on levinud Lõuna-Kreekas Peloponnesose poolsaarel ja Joonia mere saartel Kefalloniál, Ithakal ja Zákynthosel. Eelistab niiskeid elupaiku nagu heitlehelised metsad, okasmetsad ja jõgede kaldametsad.[2] Neid leidub ka hekkides, taluaedades ja põldudel.[1] Mägedes viibivad kuni 1200 meetri kõrgusel üle merepinna.[2]
Rahvusvahelise Looduskaitseliidu hinnangul on tegemist ohulähedase liigiga. Kuigi tegemist on suhteliselt kohanemisvõimeliste loomadega, ei ole nad laialt levinud ja inimesed kipuvad neid tapma. Inimeste tekitatud tulekahjud, nagu 2007. aasta Kreeka metsatulekahjud, on selle liigi esindajatele tõsiseks ohuks.[1]
Peloponnesose vaskuss (Anguis cephalonnica) on vaskuslaste sugukonda vaskussi perekonda kuuluv jalutu sisalik. Nad on levinud Lõuna-Kreekas Peloponnesose poolsaarel ja Joonia mere saartel Kefalloniál, Ithakal ja Zákynthosel. Nende levila kattub Peloponnesose põhjaosas hariliku vaskussi levilaga. Selle liigi esindajaid on ekslikult peetud ka hariliku vaskussi alamliigiks A. f. peloponnesiacus (Stepanek 1937).
Anguis cephallonica Anguis generoko animalia da. Narrastien barruko Anguidae familian sailkatuta dago.
Anguis cephallonica Anguis generoko animalia da. Narrastien barruko Anguidae familian sailkatuta dago.
Anguis cephalonnica on raajaton vaskitsojen heimoon kuuluva lisko.[2]
Anguis cephalonnica on kotoperäinen laji Kreikassa, ja sitä tavataan merenpinnan tasolta 1 200 metrin korkeuteen saakka. Lajin levinneisyysalueeseen kuuluvat Jooniansaariin kuuluvat Lefkas, Zákynthos, Kefaloniá ja Kythera[4]. Lisäksi lajia tavataan Manner-Kreikassa Peloponnesoksen niemimaalla.[2]
Lajin elinympäristöön kuuluvat avoimet metsiköt, pensaikot, metsittyneet purojen rannat ja niityt. Näiden lisäksi Anguis cephalonnica viihtyy perinteisesti viljellyillä alueilla sekä puutarhoissa maaseudulla. Laji on suhteellisen sopeutuvainen. Ihmisen aiheuttamat maastopalot saattavat olla lajin uhkia. Esimerkiksi vuonna 2007 Peloponnesoksella oli maastopaloja, eikä näiden palojen vaikutusta lajiin ei ole tutkittu. Anguis cephalonnica lisäksi tapetaan yleisesti kohdattaessa.[2]
Anguis cephalonnica on raajaton vaskitsojen heimoon kuuluva lisko.
Anguis cephallonica est une espèce de sauriens de la famille des Anguidae[1]. Elle est appelée Orvet doré ou Orvet du Péloponnèse.
Cette espèce est endémique de Grèce[1]. Elle se rencontre au Péloponnèse, à Zante et à Céphalonie.
Cette espèce a longtemps été considérée comme identique à son cousin Anguis fragilis ou encore comme une sous-espèce de cette dernière, sous le nom de Anguis fragilis peloponnesiacus. Elle est désormais considérée comme une espèce distincte[2],[3].
On rencontre parfois cette espèce sous le nom Anguis cephallonicus, ce qui est erroné car Anguis est féminin alors que cephallonicus est masculin, d'où la correction du nom en Anguis cephallonica.
Anguis cephallonica est une espèce de sauriens de la famille des Anguidae. Elle est appelée Orvet doré ou Orvet du Péloponnèse.
Peloponesas glodene (Anguis cephalonnica) ir glodeņu dzimtas (Anguidae) bezkāju ķirzaka, kurai ir endēma Grieķijas izplatība. Sastopama Peloponesas pussalā un tuvējās Jonijas salās (Lefkadā, Kefalonijā un Zakintā) no jūras līmeņa līdz 1200 m virs jūras līmeņa.[1]
Lai arī Peloponesas glodenes vizuāli atgādina čūsku, tomēr tā ir ķirzaka, kurai nav kāju un ķermenis ir garš un slaids. No čūskām to atšķir vairākas iezīmes: tai ir acu plakstiņi (tādu nav čūskām), tai ir neliels ausu atvērums (tādu nav čūskām) un mēle ir platāka ar robiņu galā, nevis šķelta kā čūskai. Tai, salīdzinot ar Eiropā dzīvojošo glodeni, ir šaurāka galva un garāka aste, kas ir gandrīz puse no kopējā ķermeņa garuma.
Peloponesas glodenes ķermeņa augšpuse parasti ir kafijas brūna, bet apakšpuse un sāni ir melni vai tumši brūni. Abu toņu robeža gandrīz visā ķermeņa garumā (no purngala līdz astes galam) ir skaidri un asi izteikta. Izņēmums ir kakls (ķermeņa posms aiz galvas), kur krāsu robeža ir viļņveida. Pieaugušiem īpatņiem kakla vidusdaļā ļoti bieži ir īsa, tumša, pārtraukta līnija, apmēram 2—6 cm gara.
Pieagušām glodenēm dzimumi atšķiras pēc krāsas un reizēm pēc lieluma. Jauniem īpatņiem atšķirt dzimumus praktiski ir neiespējami. Jaunām glodenēm ir koši, metāliski vizuļojoši raibumi, turklāt mugura var būt sudrabaina, zeltaina, vara un bronzas krāsā, bet sāni tumši brūni un melni. Uz galvas jauniem īpatņiem ir melns plankums, pie kura sākas melna muguras vidussvītra un kura beidzas pie astes gala.[2]
Peloponesas glodenes aug līdz 50 cm garumam. Mātītes ir nedaudz lielākas nekā tēviņi.[2]
Uzturas mitrās mērenās joslas vietās: mežos (gan skujkoku, gan lapu koku), krūmājos, Vidusjūrai raksturīgajos augstu zālaugu krūmos, pļavās, ganībās, labības tīrumos, lauku dārzos, ceļmalu krūmos un upīšu krastos.[1] Peloponesas glodene samērā daudz laika pavada zem zemes, un, izlienot virszemē, cenšas izvairīties no plašām, atklātām vietām. Labprāt uzturas sabirušu un trūdošu lapu kritalās, kurās mēdz ierakties, lai slēptos vai ieslīgtu ziemas miegā. Termoregulāciju glodene regulē uzturoties ciešā kontaktā ar atbilstoša siltuma virsmām.[2]
Ja glodenei draud briesmas, tā sasprindzina astes muskuļus, tādējādi atdalot asti no ķermeņa. Pēc atdalīšanās aste joprojām aktīvi lokās un svaidās apmēram 15 minūtes. Nomestās astes vietā izaug cita aste, bet nepilnīgi. Dzīves laikā glodene ik pa laikam maina savu ādu. Atšķirībā no čūskām āda mainās pa vairākiem posmiem (2—3).[2]
Līdzīgi kā glodene, arī Peloponesas glodene barojas ar mīkstiem bezmugurkaulniekiem, piemēram, kailgliemežiem, jauniem gliemežiem un sliekām, nelielā daudzumā arī ar mīkstiem kukaiņiem un zirnekļiem. Upuris tiek noteikts, izmantojot redzi un ožu, smaržas daļiņas uztverot ar mēli, to šudot ārā un iekšā.[2]
Lai gan glodene nav teritoriāla, tomēr vairošanās sezonas laikā tēviņa uzvedība kļūst samērā agresīva. Lai noturētu mātīti uz vietas, tēviņš to ar zobiem satver aiz galvas vai kakla, ķermeņiem savijoties kopā. Pārošanās ilgst līdz 10 stundām. Peloponesas glodene ir oldzīvdzemdētāja (olas attīstās mātes ķermenī un piedzimst dzīvi mazuļi), tā pārojas reizi divos gados. Piedzimts 3—28 mazuļi, visbiežāk apmēram 12. Mazuļiem piedzimstot, tos joprojām ieskauj olas membrāna.[2]
Peloponesas glodene (Anguis cephalonnica) ir glodeņu dzimtas (Anguidae) bezkāju ķirzaka, kurai ir endēma Grieķijas izplatība. Sastopama Peloponesas pussalā un tuvējās Jonijas salās (Lefkadā, Kefalonijā un Zakintā) no jūras līmeņa līdz 1200 m virs jūras līmeņa.
Anguis cephallonica syn. Anguis cephalonnica (często błędnie pisane A. cephallonicus) – gatunek beznogiej jaszczurki, blisko spokrewnionej i bardzo podobnej do padalca zwyczajnego (Anguis fragilis), wcześniej klasyfikowany jako jego podgatunek (A. f. peloponnesiacus).
Różnica między nimi polega na tym, że Anguis cephallonica ma na grzbiecie kolorowe plamki zamiast podłużnych linii biegnących wzdłuż ciała[potrzebny przypis]. Biotop, pożywienie oraz sposób rozmnażania nie różnią się u tych dwóch gadów.
Anguis cephallonica występuje na Półwyspie Peloponeskim i na kilku wyspach archipelagu Wysp Jońskich (Leukada, Kefalinia i Zakintos).
Anguis cephallonica syn. Anguis cephalonnica (często błędnie pisane A. cephallonicus) – gatunek beznogiej jaszczurki, blisko spokrewnionej i bardzo podobnej do padalca zwyczajnego (Anguis fragilis), wcześniej klasyfikowany jako jego podgatunek (A. f. peloponnesiacus).
Różnica między nimi polega na tym, że Anguis cephallonica ma na grzbiecie kolorowe plamki zamiast podłużnych linii biegnących wzdłuż ciała[potrzebny przypis]. Biotop, pożywienie oraz sposób rozmnażania nie różnią się u tych dwóch gadów.
Anguis cephallonica występuje na Półwyspie Peloponeskim i na kilku wyspach archipelagu Wysp Jońskich (Leukada, Kefalinia i Zakintos).
Anguis cephalonnica é uma espécie de lagarto da família Anguidae.
Apenas pode ser encontrada no seguinte país: Grécia.
Os seus habitats naturais são: florestas temperadas, matagal de clima temperado, matagais mediterrânicos, campos de gramíneas de clima temperado, terras aráveis, pastagens, plantações e jardins rurais.[1]
Anguis cephalonnica é uma espécie de lagarto da família Anguidae.
Apenas pode ser encontrada no seguinte país: Grécia.
Os seus habitats naturais são: florestas temperadas, matagal de clima temperado, matagais mediterrânicos, campos de gramíneas de clima temperado, terras aráveis, pastagens, plantações e jardins rurais.
Anguis cephalonnica là một loài thằn lằn trong họ Anguidae. Loài này được Werner mô tả khoa học đầu tiên năm 1894.[1]
Bài viết liên quan đến bộ bò sát có vảy này vẫn còn sơ khai. Bạn có thể giúp Wikipedia bằng cách mở rộng nội dung để bài được hoàn chỉnh hơn. Anguis cephalonnica là một loài thằn lằn trong họ Anguidae. Loài này được Werner mô tả khoa học đầu tiên năm 1894.
