Virginiantupakka eli tupakka (Nicotiana tabacum) on Keski-Amerikasta ja pohjoisesta Etelä-Amerikasta kotoisin oleva koisokasvi, jonka kuivattuja lehtiä on eri tavoin valmistaen käytetty vuosituhansien ajan nautintoaineena ja rituaalien elementtinä. Intiaanit viljelivät alun perin ns. palturitupakkaa (Nicotiana rustica) eli kessua (mahorkkaa) Pohjois-Amerikassa ja virginiantupakkaa Keski- ja Etelä-Amerikassa. Virginiaan laji tuli Länsi-Intiasta eurooppalaisten mukana. Kasvi sisältää myrkyllisiä alkaloideja kuten nikotiinia ja sen rakenteellista isomeeria anabasiinia.[2]
Virginiantupakka kasvaa 125 cm korkeaksi. Sillä on punaiset, torvimaiset kukat.[3]
Kasvina tupakka pystyy tulemaan toimeen hyvinkin vaihtelevissa ilmasto-olosuhteissa ja suurehko osa sen viljelystä tapahtuukin Yhdysvaltain pohjoisvaltioissa kuten Virginiassa, vaikka aromikkaimpia lajikkeita kasvaakin lämpimimmillä leveysasteilla. Luonnonvaraisena virginiantupakka kasvaa Meksikossa, Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Intiassa. Nicotianaksi tupakkaa on alettu kutsua ranskalaisen diplomaatin Jean Nicot'n mukaan. Hän toi tupakan Ranskaan vuonna 1560.[4]
Nautintoainekäytön lisäksi tupakkaa kasvatetaan koristekasvina, ja Suomen perinnekasviyhdistys pyrkii pitämään tupakan kasvatuksen osaamista elossa.
Tupakkaa viljellään nikotiinipitoisten lehtiensä takia pääasiassa tupakkateollisuuden tarpeisiin, joka tuottaa tupakkatuotteita. Alun perin tupakan käyttö on ollut lääkinnällistä, mutta nykyään kaupoissa myytävä tupakka on täynnä erilaisia synteettisiä aineita lisäämään sen tehoa päihteenä. Tupakalla on hoidettu monia vaivoja kuten ihottumaa, munuaissairauksia, kivunhoidossa ja jopa matoihin. Savukkeiden jälkeen suosituimpia tapoja nauttia tupakasta ovat piippu, sikari, bidi ja suunuuska. Harvinaisempia muotoja ovat nenänuuska ja varsinainen purutupakka.
Virginiantupakka eli tupakka (Nicotiana tabacum) on Keski-Amerikasta ja pohjoisesta Etelä-Amerikasta kotoisin oleva koisokasvi, jonka kuivattuja lehtiä on eri tavoin valmistaen käytetty vuosituhansien ajan nautintoaineena ja rituaalien elementtinä. Intiaanit viljelivät alun perin ns. palturitupakkaa (Nicotiana rustica) eli kessua (mahorkkaa) Pohjois-Amerikassa ja virginiantupakkaa Keski- ja Etelä-Amerikassa. Virginiaan laji tuli Länsi-Intiasta eurooppalaisten mukana. Kasvi sisältää myrkyllisiä alkaloideja kuten nikotiinia ja sen rakenteellista isomeeria anabasiinia.
