Juncus squarrosus ye una yerbácea de la familia de les juncacees.
Yerba viviega al traviés de rizoma, cespitosa. Tarmos erectos, de 15-40 cm, ríxidos. Fueyes ríxides, canaliculaes, patentes, d'hasta 2 mm d'anchor. Flores regulares dispuestes n'espigues; 6 tépalos obtusoa de color pardu escuru, con anchu marxe hialino, de 4-5 mm de llargor; 6 estames. Frutu en cápsula con numberoses granes. Floria en primavera y branu.[1]
Frecuente nes partes más húmedes de los cervunales, anque tamién coloniza turberes.
Alcuéntrase n'Europa.
Juncus squarrosus describióse por Carlos Linneo y espublizóse en Species Plantarum 1: 327. 1753.[2]
Juncus: nome xenéricu que remanez del nome clásicu llatín de jungere = , "pa xunir o venceyar", por cuenta de que los tarmos utilizar pa xunir o enxareyar".[3]
squarrosus: epítetu llatín que significa "estendiendo horizontalmente; curvaes nos estremos".[4]
Esta páxina forma parte del wikiproyeutu Botánica, un esfuerciu collaborativu col fin d'ameyorar y organizar tolos conteníos rellacionaos con esti tema. Visita la páxina d'alderique del proyeutu pa collaborar y facer entrugues o suxerencies. Die Sparrige Binse (Juncus squarrosus) gehört zur Familie der Binsengewächse (Juncaceae).
Die Sparrige Binse ist in Europa und in Teilen Nordafrikas beheimatet. Sie wächst in Magerweiden, auf Moorwegen, in Heidemooren und am Rand von nährstoffarmen Gewässern auf feuchten, basenarmen, sauren, sandig-tonigen oder reinen Torfböden. Sie ist eine Charakterart des Juncetum squarrosi aus dem Verband Juncion squarrosi, kommt aber auch in Gesellschaften des Ericion tetralicis vor.[1]
Die Sparrige Binse ist ein immergrüner, mehrjähriger Hemikryptophyt, der Wuchshöhen zwischen 10 und 35 Zentimetern erreicht. Sie bildet mit kurzen Ausläufern dichte Rasen. Die blühenden, starr aufrecht wachsenden Stängel tragen am Grund einen Schopf aus zahlreichen borstenförmigen, steifen und rinnigen Blätter. Sie sind stets deutlich länger als diese. Die Blätter wachsen vom Spross abstehend bogig aufsteigend.
Der endständige Blütenstand ist eine doldige Spirre mit längeren und mehreren kurzen Hüllblättern und mehreren mehr oder weniger lang gestielten Teilblütenständen mit dicht stehenden Einzelblüten. Die hautrandigen, zwischen 5 und 7 Millimeter langen Blütenblätter (Perigon) sind kräftig und olivbraun mit grünem Mittelstreifen. Sie sind so lang wie die stumpfe, zylindrisch-eiförmige und stachelspitzige, braune Kapselfrucht. Die Samen sind länglich und netzig-grubig. Die Sparrige Binse blüht in der Zeit von Juni bis August.
Die Chromosomenzahl beträgt 2n = 42, seltener 40.[1]
Die langlebigen Kapselfrüchte können durch Abschütteln von der Pflanze gelöst werden und werden durch den Wind ausgebreitet. Bestäubt werden die Blüten durch den Wind.
Die Sparrige Binse (Juncus squarrosus) gehört zur Familie der Binsengewächse (Juncaceae).
Dät Oksenbrink (Juncus squarrosus) is n Rääske mäd loange spitse Hoolme.
Juncus squarrosus, called goose corn, heath rush, and mosquito rush, is a species of flowering plant in the genus Juncus, native to Iceland, Europe, and Morocco, and introduced to Greenland, Svalbard, Tasmania, New Zealand, and the US state of Wisconsin.[2][3][4] It is pollution-tolerant.[5]
Juncus squarrosus, called goose corn, heath rush, and mosquito rush, is a species of flowering plant in the genus Juncus, native to Iceland, Europe, and Morocco, and introduced to Greenland, Svalbard, Tasmania, New Zealand, and the US state of Wisconsin. It is pollution-tolerant.
Juncus squarrosus es una herbácea de la familia de las juncáceas.
Hierba vivaz a través de rizoma, cespitosa. Tallos erectos, de 15-40 cm, rígidos. Hojas rígidas, canaliculadas, patentes, de hasta 2 mm de anchura. Flores regulares dispuestas en espigas; 6 tépalos obtusoa de color pardo oscuro, con ancho margen hialino, de 4-5 mm de longitud; 6 estambres. Fruto en cápsula con numerosas semillas. Florece en primavera y verano.[1]
Frecuente en las partes más húmedas de los cervunales, aunque también coloniza turberas.
Se encuentra en Europa.
Juncus squarrosus fue descrita por Carlos Linneo y publicado en Species Plantarum 1: 327. 1753.[2]
Juncus: nombre genérico que deriva del nombre clásico latino de jungere = , "para unir o vincular", debido a que los tallos se utilizan para unir o entrelazar".[3]
squarrosus: epíteto latino que significa "extendiendo horizontalmente; curvadas en los extremos".[4]
Nõmmluga (Juncus squarrosus) on loaliste sugukonda kuuluv õistaim.
Ta on Eestis arvatud I kaitsekategooriasse.
Eestis on ta haruldane[1]. Teda leidub peamiselt Loode-Eesti rabastuval liivapinnasel[1].
Nõmmluga (Juncus squarrosus) on loaliste sugukonda kuuluv õistaim.
Ta on Eestis arvatud I kaitsekategooriasse.
Eestis on ta haruldane. Teda leidub peamiselt Loode-Eesti rabastuval liivapinnasel.
Harjasvihvilä (Juncus squarrosus) on vihviläkasvien (Juncaceae) heimoon, vihvilöiden (Juncus) sukuun kuuluva monivuotinen kasvilaji. Se on tunnistettavissa helposti suurien kukkiensa, lehdettömien varsiensa sekä tiiviisti mätästävän kasvutapansa perusteella.[1]
Harjasvihvilä on yleisesti ottaen keskikokoinen vihvilälaji, joka muodostaa tiiviitä mättäitä. Sen varret ovat lehdettömiä ja kasvavat noin 30 cm korkeiksi. Lehdet kasvavat varsien tyviltä, ja lehtitupet ovat väriltään kellanruskeita. Lehdet ovat neulamaisen kapeita, kouruisia ja melko kovia. Harjasvihvilän kukinnot sijaitsevat varsien päissä ja niissä on hyvin lyhyet tukilehdet, Kukat ovat noin 5 mm pitkiä.[1]
Harjasvihvilä kasvaa niukkaravinteisilla sekä kosteilla kasvupaikoilla joko hiekka- tai turvepohjaisessa maaperässä, ja sitä tavataan kanervanummilla, polunvarsilla sekä laidunmailla[1]. Harjasvihvilää tavataan laajalti eri puolilla Eurooppaa; yhtenäiseen levinneisyysalueeseen kuuluvat Alppien pohjoispuolinen Eurooppa Pyreneiltä aina Puolaan ja Tšekkiin asti sekä Britteinsaaret ja lounainen Skandinavia[2]. Suomessa harjasvihvilästä on tehty vain pari yksittäistä havaintoa[3].
Harjasvihvilä (Juncus squarrosus) on vihviläkasvien (Juncaceae) heimoon, vihvilöiden (Juncus) sukuun kuuluva monivuotinen kasvilaji. Se on tunnistettavissa helposti suurien kukkiensa, lehdettömien varsiensa sekä tiiviisti mätästävän kasvutapansa perusteella.
Harjasvihvilä on yleisesti ottaen keskikokoinen vihvilälaji, joka muodostaa tiiviitä mättäitä. Sen varret ovat lehdettömiä ja kasvavat noin 30 cm korkeiksi. Lehdet kasvavat varsien tyviltä, ja lehtitupet ovat väriltään kellanruskeita. Lehdet ovat neulamaisen kapeita, kouruisia ja melko kovia. Harjasvihvilän kukinnot sijaitsevat varsien päissä ja niissä on hyvin lyhyet tukilehdet, Kukat ovat noin 5 mm pitkiä.
Harjasvihvilä kasvaa niukkaravinteisilla sekä kosteilla kasvupaikoilla joko hiekka- tai turvepohjaisessa maaperässä, ja sitä tavataan kanervanummilla, polunvarsilla sekä laidunmailla. Harjasvihvilää tavataan laajalti eri puolilla Eurooppaa; yhtenäiseen levinneisyysalueeseen kuuluvat Alppien pohjoispuolinen Eurooppa Pyreneiltä aina Puolaan ja Tšekkiin asti sekä Britteinsaaret ja lounainen Skandinavia. Suomessa harjasvihvilästä on tehty vain pari yksittäistä havaintoa.
Juncus squarrosus, de noms communs Jonc rude, Jonc raide ou Brossière, est une espèce de plantes vivace du genre Juncus, de la famille des Juncaceae.
Ce jonc mesure de 20 à 60 cm ; il est glabre, à souche grosse fibreuse. Les tiges raides, peu nombreuses, sont nues ; les feuilles sont toutes radicales, en touffe étalée en rosette, arquées, ascendantes, linéaires-canaliculées, dures, non noueuses, bien plus courtes que les tiges[1].
Les fleurs sont d'un jaune roussâtre, en panicule étroite et lâche bien plus longue que les bractées ; le périanthe est à divisions lancéolées, obtuses ou suraiguës. Il y a six étamines, à anthères bien plus longues que le filet ; la capsule est obovale, mucronulée, roussâtre, égalant le périanthe. Les graines sont non appendiculées[1]. L'inflorescence mesure de 30 à 100 mm[2].
La floraison a lieu de juin à août[2].
Boréale[2].
Le jonc raide pousse dans les tourbières, les landes, les prairies et pelouses humides[1], jusqu'à une altitude de 1 800 m[2].
Juncus squarrosus, de noms communs Jonc rude, Jonc raide ou Brossière, est une espèce de plantes vivace du genre Juncus, de la famille des Juncaceae.
Zwjazćikata syćina (Juncus squarrosus) je rostlina ze swójby syćinowych rostlinow (Juncaceae).
Zwjazćikata syćina (Juncus squarrosus) je rostlina ze swójby syćinowych rostlinow (Juncaceae).
De trekrus (Juncus squarrosus) is een vaste plant, die behoort tot de russenfamilie (Juncaceae). De plant komt van nature voor in Europa en op Groenland.
De plant wordt 10-30 cm hoog en vormt korte, rechtopstaande wortelstokken. De dikke en stijve bladeren zijn wortelstandig en diep gootvormig met aan de bovenzijde een witachtige, glanzende middennerf. De spiraalsgewijs geplaatste bladeren zijn vaak bijna tegen de grond gedrukt.
De trekrus bloeit van juni tot augustus met bruine, 4-5,5 mm grote bloemen. De bloeiwijze is een samengestelde aar. De 4-6 mm lange bloemdekbladen hebben een brede vliezige rand en zijn evenlang als de vrucht. Het schutblad is grasachtig.
De stompe, bruine vrucht is een doosvrucht. De zaden zijn zeer klein en door de borstelvormige haren blijven ze aan vogels kleven. De zaden worden ook door de wind verspreid.
De plant komt vooral voor in heidevelden en op paden op vochtige tot natte, zure grond.
De trekrus is een kensoort voor het dophei-verbond.
Mediabestanden die bij dit onderwerp horen, zijn te vinden op de pagina Juncus squarrosus op Wikimedia Commons. De trekrus (Juncus squarrosus) is een vaste plant, die behoort tot de russenfamilie (Juncaceae). De plant komt van nature voor in Europa en op Groenland.
De plant wordt 10-30 cm hoog en vormt korte, rechtopstaande wortelstokken. De dikke en stijve bladeren zijn wortelstandig en diep gootvormig met aan de bovenzijde een witachtige, glanzende middennerf. De spiraalsgewijs geplaatste bladeren zijn vaak bijna tegen de grond gedrukt.
De trekrus bloeit van juni tot augustus met bruine, 4-5,5 mm grote bloemen. De bloeiwijze is een samengestelde aar. De 4-6 mm lange bloemdekbladen hebben een brede vliezige rand en zijn evenlang als de vrucht. Het schutblad is grasachtig.
De stompe, bruine vrucht is een doosvrucht. De zaden zijn zeer klein en door de borstelvormige haren blijven ze aan vogels kleven. De zaden worden ook door de wind verspreid.
De plant komt vooral voor in heidevelden en op paden op vochtige tot natte, zure grond.
Multimedia w Wikimedia Commons Sit sztywny (Juncus squarrosus L.) – gatunek kępowej rośliny wieloletniej z rośliny sitowatych. Zasięg obejmuje obszar od Maroko, poprzez Europę do Szwecji, Estonii, zachodniej Rosji i Ukrainy, brak tego gatunku na Bałkanach. Zawleczony został do Australii, na Nową Zelandię, do Finlandii, na wyspy archipelagu Svalbard, wyspę Jan Mayen, południową Grenlandię i do Ameryki Północnej[2]. Występuje w Polsce na niżu i w niższych położeniach górskich, rozproszony, lokalnie rzadki.
Rośnie na piaskach, w miejscach kwaśnych i wilgotnych – na wrzosowiskach, kwaśnych łąkach, w borach (tu zwykle przy koleinach dróg leśnych). W klasyfikacji zbiorowisk roślinnych gatunek charakterystyczny dla Ass. Nardo-Juncetum squarrosi[3].
Sit sztywny (Juncus squarrosus L.) – gatunek kępowej rośliny wieloletniej z rośliny sitowatych. Zasięg obejmuje obszar od Maroko, poprzez Europę do Szwecji, Estonii, zachodniej Rosji i Ukrainy, brak tego gatunku na Bałkanach. Zawleczony został do Australii, na Nową Zelandię, do Finlandii, na wyspy archipelagu Svalbard, wyspę Jan Mayen, południową Grenlandię i do Ameryki Północnej. Występuje w Polsce na niżu i w niższych położeniach górskich, rozproszony, lokalnie rzadki.
Juncus squarrosus é uma espécie de planta angiospérmica pertencente ao género dos juncos e nativa da Islândia, Europa e Marrocos.[1][2][3]
Juncus squarrosus é uma espécie de planta angiospérmica pertencente ao género dos juncos e nativa da Islândia, Europa e Marrocos.
Borsttåg (Juncus squarrosus) är en art i tågsläktet. I Småland har borsttåg dialektalt kallats tjurgräs. (Samma benämning har använts även om ryltåg (Juncus articulatus).) [1]
Borsttåg (Juncus squarrosus) är en art i tågsläktet. I Småland har borsttåg dialektalt kallats tjurgräs. (Samma benämning har använts även om ryltåg (Juncus articulatus).)
Кореневища короткі, розгалужені. Стебла прямостоячі, до 50 см. Листя майже всі базальні, сірувато-зелені, 7–30 см х 1–2 мм, майже шкірясті, краї цілі. Найнижчі приквітки набагато коротші ніж суцвіття. Суцвіття термінальні, 7–40-квіткові, 3–10 х 1–2 см. Листочки оцвітини однакові, каштанові або жовтувато-сірі. Коробочка коричнева оберненояйцевидна, від яйцевидної до еліпсоїдної, 4–5 х 2.3–3 мм. Насіння буре, еліпсоїде, 0.6–0.9 мм.
Вид поширений в Марокко, Європі (у т.ч. Україні). Натуралізований: Тасманія, Нова Зеландія, Гренландія, Вісконсин. Населяє болота, вересові пустища, росте на кислому ґрунті.
В Україні поширений переважно на Поліссі. На території України проходить східна межа поширення виду[3].
Juncus squarrosus là một loài thực vật có hoa trong họ Juncaceae. Loài này được Carl von Linné mô tả khoa học đầu tiên năm 1753.[1]
Juncus squarrosus là một loài thực vật có hoa trong họ Juncaceae. Loài này được Carl von Linné mô tả khoa học đầu tiên năm 1753.
