Tyräkkikiitäjä (Hyles euphorbiae) on kiitäjiin kuuluva perhonen.
Tyräkkikiitäjä on ulkonäöltään melko vaihteleva ja sillä on levinneisyysalueellaan varsin useita alalajeja[1], joista osalle on myöhemmin annettu jopa erillisen lajin asema. Etusiiven pohjaväri on vaalean kellanruskea. Siiven etureunan ruskea alue ei ole yhtenäinen vaan muodostuu pisteistä ja yhtyy vaaleaan taustaväriin ilman selvää rajaa. Ruskea väri muodostaa myös kahdesta kolmeen laajempaa täplää siiven etuosaan. Etusiiven ulkoreunassa ruskea väri on yhtenäinen. Takasiipien poikki kulkeva leveä raita on kokonaan punainen, mutta muuttuu valkoiseksi siiven vartalonpuoleisessa päässä. Siipiväli on 70–85 mm.[2][3][4]
Monet Hyles-suvun kiitäjät muistuttavat suuresti tyräkkikiitäjää, niin myös Suomessa yleinen matarakiitäjä (Hyles gallii). Matarakiitäjän siivissä on kuitenkin voimakkaampi kontrasti siiven tummien ja vaaleiden alueiden välillä. Lisäksi etureunan tummanruskea alue on matarakiitäjällä yhtenäinen.[5]
Kirjava toukka on huomiota herättävän näköinen, pohjaväriltään aluksi vihreä, mutta myöhemmin tumma, keltainen tai punainen ja sen sivuilla on tummalla pohjalla parittaisia valkoisia täpliä. Täplien välissä on keltaista väriä. Molemmilla sivuilla on oranssinkeltainen pitkittäisviiru ja selkäpuolella punainen pitkittäisviiru. Raajat ovat punaiset. Peräpäässä on punainen, mustakärkinen piikki. Täysikasvuisena toukka on 70–80 mm pitkä.[5]
Tyräkkikiitäjä♂
Tyräkkikiitäjä♂△
Tyräkkikiitäjä♀
Tyräkkikiitäjä♀△
Laji on yleinen Etelä- ja Keski-Euroopassa ja esiintyy yhdestä kahteen sukupolvena vuodessa elinalueesta riippuen ja esiintymisalue ulottuu idässä Keski-Aasiaan. Se on myös viety biologiseksi torjujaksi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan hävittämään sinne levinneitä tyräkkilajeja. Perhosten lentoaika on paikasta riippuen toukokuusta syyskuulle, Pohjoismaissa niitä on tavattu heinäkuun lopulta elo-syyskuun vaihteeseen.[5]
Suomesta tyräkkikiitäjää on tavattu erittäin harvinaisena harhailijana muutamia kertoja, viimeksi vuosina 2003[6] ja 2011, jolloin löydettiin myös runsaasti toukkia[7].
Esiintymisalueellaan tyräkkikiitäjä viihtyy kuivilla ja lämpimillä alueilla, joilla kasvaa ruohovartisia tyräkkilajeja. Laajemmin sitä tavataan runsaskukkaisilla, aurinkoisilla ja avoimilla paikoilla ja laji välttelee metsiä. Päivisin perhoset lepäävät matalan kasvillisuuden suojassa, kivenlohkareilla tai maassa ja lähtevät lentoon pian auringonlaskun jälkeen. Joskus harvoin perhosia lentää myös päivällä. Tyräkkikiitäjä ei juurikaan lennä valolle, mutta vierailee ahkerasti etenkin muodoltaan torvimaisilla kukilla.[5]
Parittelu kestää 3–4 tuntia ja tapahtuu yöllä. Naaras alkaa munimisen pian sen jälkeen ja munii 300–400 munaa yhdestä pariinkymmeneen munaan kerralla. Munat kuoriutuvat reilun viikon kuluttua ja nuoret toukat elävät ryhminä. Vanhemmiten toukka viettää päivät lähellä maanpintaa ja kiipeää hämärän laskeutuessa ylös syömään. Toukka on hyvin aktiivinen. Sen räikeä väritys toimii varoituskeinona saalistajia kohtaan, eikä se pyri erityisemmin piiloutumaan. Täysikasvuinen toukka koteloituu maanpinnalle, karikkeen joukkoon, yleensä kauaksi ravintokasvistaan. Kotelovaihe kestää kahdesta viikosta kahteen vuoteen. Talvehtii kotelona.[2][5]
Toukan ravintokasveja ovat erilaiset tyräkit (Euphorbia), erityisesti merityräkki (Euphorbia paralias) sekä tarhatyräkki (Euphorbia cyparissias).
Tyräkkikiitäjä (Hyles euphorbiae) on kiitäjiin kuuluva perhonen.
