Isorotta eli rotta (Rattus norvegicus) on pieni tai keskikokoinen, kaikkiruokainen ja nopeasti lisääntyvä jyrsijä. Isorotta on satunnaisesti Suomessa esiintyvää mustarottaa suurikokoisempi. Useimmat lemmikkeinä pidettävät kesyrotat on kesytetty isorotasta.[3]
Isorotta on tullut Eurooppaan Aasiasta 1700-luvun alussa. Sen jälkeen se on levinnyt vieraslajina kaikille mantereille Antarktista lukuun ottamatta.[4] Isorottaa esiintyy kaikkialla Pohjolassa, kuitenkin pohjoisessa levinneisyys rajoittuu isompiin asutuskeskuksiin ja satamakaupunkeihin. Isorottaa ei tavata laajemmilla erämaaseuduilla. Parhaiten laji on menestynyt Keski- ja Pohjois-Euroopassa, jonka se on asuttanut lähes kokonaan. Välimeren alueella se on harvinainen, siellä yleisempänä esiintyy mustarotta.
Isorotta on syrjäyttänyt monin paikoin mustarotan, joka hävisi Suomesta 1900-luvun alkupuolella.[5]
Rotan ruumis on 11–29 cm pitkä [3] ja häntä 8,5–23 cm.[3] Isorotta painaa tavallisesti 250–350 grammaa. Sillä on ruskehtava turkki ja muuta vartaloa vaaleampi vatsa. Häntä on suomuinen ja ruumista hieman lyhyempi.
Isorotta ei elä pitkään ilman vettä, jota se tarvitsee 15–30 ml/vrk. Päivittäinen ravinnontarve on noin 10 % painosta. Muuten isorotta on erittäin sopeutuvainen ravintonsa suhteen. Isorotan ruokavalio vaihtelee sen mukaan mitä on tarjolla. Pääosa ravinnosta on kasvispohjaista eli viljaa ja siemeniä.[3] Rotat voivat kuitenkin syödä myös linnunmunia ja -poikasia sekä pieniä nisäkkäitä.[3]
Koprofagia eli ulosteiden syöminen on rotilla tavallista. Rotat syövät noin 50–60 % ulosteistaan uudelleen. Ulosteiden syömättä jättäminen saattaa aiheuttaa jopa puutosten oireita, kuten heikentynyttä kasvua. Ulosteiden syömiseen kannustaa rotan suoliston rakenne, jossa rotan suoliston loppuosa ei johda ravinteiden imeytymiseen. Ulosteisiin siis jää osa ravinteista, ja rotan ulosteissa on siis jäljellä aikaisemmin imeytymättömiä ravinteita, jotka rotan kannattaa syödä uudelleen niiden imeytymiseksi.[6]
Poikueessa on poikasia yhden ja viidentoista välillä.[3] Tähän kuitenkin vaikuttaa populaation tiheys ja ravinnonsaanti sen elinympäristössä: ravinnon väheneminen ja rottakannan koon kasvaminen tietyllä alueella pienentävät poikueita. Sukukypsyyden isorotta saavuttaa 3–4 kuukauden iässä. Isorottanaaras on kiimassa noin 3–4 päivän välein. Kantoaika on noin 24 päivää. Lisääntymistehokkuutta lisää se, että naaras voi paritella heti synnytyksen jälkeen.[3][4]
Pohjolassa isorotta ei yleensä lisäänny talvella, jolloin kannasta saattaa tuhoutua jopa 90 %.Elintavat Tyypillinen isorotan piirre on sosiaalisuus. Suuret rottayhteisöt jakaantuvat klaaneihin, jossa on yksi tai useampia perheryhmiä. Ryhmässä on täysikasvuinen uros ja yksi tai useampia naaraita poikasineen. Jokaisella ryhmällä on oma reviirinsä, jota puolustetaan muilta. Klaanin sisällä on vakiintunut arvojärjestys. Klaani kaivaa yhdessä maanalaisen luolaston, jossa on pesä- ja varastokammioita, sekä lukuisia yhdys- ja pakokäytäviä. Ne pitävät myös yhdessä huolta pesänsä siisteydestä. Rottayhteisön ja reviirin koko riippuu saatavilla olevan ravinnon määrästä. Kun yhteisön koko kasvaa, niin pesäluolastokin laajenee. Pesän ulkopuolella rotilla on polkuja, jotka merkitään virtsalla ja urosten rauhaseritteellä. Rotat käyttävät polkuja reviirinsä tarkkailuun, ne johtavat myös ruokapaikoille ja turvapaikkoihin. Pesälle palaava rotta ja sinne tuotava ruoka tarkastetaan. Lajitoverit nuuhkivat palaavaa rottaa ja lähtevät merkittyä polkua seuraten hakemaan itsekin syötävää, mikäli haistavat jotain.lähde? Isorotta on yksi tunnetuimmista ja vihatuimmista tuhoeläimistä. Se saattaa levittää myös sairauksia, kuten salmonellaa tai Weilin tautia. Isorotan hampaat ovat niin vahvat, että se voi syödä tiensä läpi betonin, lyijyn, muovin ja muiden materiaalien. Se voi aiheuttaa suuria vahinkoja rakennuksille ja tuottaa oikosulkuja, sähkökatkoksia ja tulipaloja pureksimalla sähköjohtoja. Isorotta tuhoaa vuosittain suuret määrät viljaa syömällä ja etenkin ulostamalla niiden päälle. On arvioitu, että yksin Yhdysvalloissa isorotta tuottaa vuosittain miljardin dollarin vahingot.[4] Isorottia käytetään usein koe-eläiminä tieteellisissä ja teollisuuden kokeissa. Oppimiskykynsä ansiosta sitä on myös laajalti hyödynnetty käyttäytymistieteellisissä tutkimuksissa.[4] Rotta ja ihmiset
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Isorotta eli rotta (Rattus norvegicus) on pieni tai keskikokoinen, kaikkiruokainen ja nopeasti lisääntyvä jyrsijä. Isorotta on satunnaisesti Suomessa esiintyvää mustarottaa suurikokoisempi. Useimmat lemmikkeinä pidettävät kesyrotat on kesytetty isorotasta.
