Pitkäkoipisirri (Calidris himantopus, aiemmin myös Micropalama himantopus) on harvoin Suomessa vieraileva lintu. Lajin kuvaili ja nimesi Charles Lucien Bonaparte vuonna 1826.
Linnun pituus on 18–23 cm, siipien kärkiväli 37–42 cm ja paino 50–70 g. Vaalean värityksensä, pitkän kaulansa ja kaarevan nokkansa takia pitkäkoipisirri muistuttaa kuovisirriä, mutta sen koivet ovat paljon pidemmät ja vaaleammat. Lentävästä linnusta huomaa, ettei pitkäkoipisirrillä ole vaaleaa raitaa siivissä. Sukupuolet ovat saman väriset.
Tämä pitkän matkan muuttolintu talvehti Etelä- ja Keski-Amerikassa ja pesii Pohjois-Amerikan pohjoisosissa Alaskan ja Kanadan pohjoisimmilla tundraan rajoittuvilla rannikoilla. Maailman populaatio on kooltaan noin 200 000 yksilöä. Laji on mahdollisesti taantumassa, mikä saattaa johtua lumihanhien lisääntymisestä niiden pesimäalueilla, sillä laiduntavat hanhilaumat häiritsevät sirrien pesintää. Se harhautuu joskus Eurooppaan muuttomatkoillaan. Suomessa pitkäkoipisirri on tavattu toistaiseksi kahdesti; kesäkuussa 1983 Kotkan Hovinsaaressa, ja heinäkuussa 2013 Porissa.[2]
Pesimäaikana tundran vetisillä niityillä ja soilla. Muuttoaikoina levähtää lieterannoilla, suuremmassa määrin sisämaan vesistöjen kuin meren rannalla.
Pitkäkoipisirri tekee kolmesta neljään munaa. Koiraalla on erityinen soidinlentopyrähdys.
Syö pääasiassa rantavedessä ja lietteessä eläviä pieniä selkärangattomia, vähäisessä määrin vesikasvien osia.
Pitkäkoipisirri (Calidris himantopus, aiemmin myös Micropalama himantopus) on harvoin Suomessa vieraileva lintu. Lajin kuvaili ja nimesi Charles Lucien Bonaparte vuonna 1826.
