Hernekerttu (Curruca curruca) on pieni harmahtava kerttulaji, jolla on päässään naamaria muistuttava tumma kuvio.
Harmahtava selkä, vaaleampi vatsapuoli, valkoinen kurkku, tummanharmaa naamio. Pituus 12–14 cm, siipien kärkiväli 19 cm, paino 11–13 g.
Vanhoilla hernekertuilla on täydellinen sulkasato heinä-elokuussa. Keväällä vanhan ja nuoren saattaa pystyä erottamaan höyhenpuvun kulumisasteesta: nuori lintu on kuluneemmassa puvussa.
Ääni on terävä naksaus. Laulu on lyhyt, yksinkertainen säksätys, kuin ravistelisi kuivia herneitä purkissa.
Vanhin suomalainen rengastettu hernekerttu on ollut 5 vuotta 1 kuukautta 14 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut latvialainen, vähintään 7 vuotta 7 kuukautta vanha yksilö.
Hernekerttu pesii Euroopassa Lounais-Eurooppaa ja Lappia lukuun ottamatta, sekä Länsi- ja Keski-Aasiassa.[1] Fennoskandiassa pohjoisraja menee tuntureita pitkin. Se muuttaa talveksi Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, Arabiaan tai Intiaan. Syysmuutto on elo-syyskuussa, kevätmuutto touko-kesäkuussa. Suomessa pesii 200 000 – 350 000 paria.
Aurinkoisilla kuivilla paikoilla, kuten katajikkoisilla kedoilla ja metsänreunoissa, kuusen- ja männyntaimikoissa, meren luodoilla, puutarhoissa ja pihoilla. Ei tavata sulkeutuneessa metsässä.
Pesä on pensaassa tai kuusessa melko matalalla, ja on rakennettu tavallisesti kuivista kuusenoksista ja pehmustettu joillakin kuiduilla. Muninta alkaa toukokuun loppupuolella. Munia on 3–7 kpl, tavallisesti 5 tai 6. Molemmat emot hautovat yhteensä noin 12 vrk. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä runsaan 10 päivän ikäisinä. Jotkut parit saattavat pesiä kahdesti kesän aikana.
Hyönteisiä, jonkun verran myös marjoja.
Hernekerttu (Curruca curruca) on pieni harmahtava kerttulaji, jolla on päässään naamaria muistuttava tumma kuvio.
