Lima-ahvenet (Leiognathidae) on ahvenkaloihin kuuluva kalaheimo. Heimon lajeja tavataan indopasifiselta merialueelta.
Varhaisimmat lima-ahventen heimoon kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu oligoseenikaudelle.[3] Nykyään elävien lajien luokittelu on muuttunut huomattavasti 2000-luvun aikana[1]. Eräät lähteet lukevat heimoon kuuluvaksi kolme sukua Gazza, Leiognathus ja Secutor ja yhteensä noin 24–30 lajia.[3][4] Leiognathus-suku on kuitenkin osoittautunut parafyleettiseksi ja monia aikaisemmin siihen kuuluvaksi luettuja lajeja on siirretty muihin sukuihin. Nykyään lima-ahvenlajeja luokitellaan olevan noin 47.[1][2] Lajeja ovat muun muassa lima-ahven (Leiognathus equulus) ja marmorilima-ahven (Leiognathus klunzingeri).
Lima-ahvenet ovat pienikokoisia ja saavuttavat vain harvoin 16 cm:n pituuden. Ruumiinrakenne kaloilla on litteä. Suomut ovat pienikokoisia ja puuttuvat päästä kokonaan. Kala on myös limamaisen eritteen peitossa. Kalat ovat tyypillisesti väriltään hopeanharmaita. Lajien erikoisuus on niiden valoelimet, joissa elää symbioosissa fotoluminoivia Photobacterium-suvun bakteereja. Koiraiden valoelin on kookkaampi kuin naaraiden ja valoelin myös kirkastuu lisääntymiskauden aikana. Selkä- ja peräevät ovat lima-ahvenilla hyvin pitkät ja pyrstöevä on haarautunut. Lajit pystyvät työntämään leukojaan eteenpäin, jolloin suusta muodostuu putkimainen.[3][4][1][5]
Lima-ahvenlajit elävät indopasifisella merialueella. Ne elävät suolaisissa ja murtovesissä rannikkojen läheisyydessä, mutta osa lajeista tulee toimeen myös makeissa vesissä. Lima-ahvenet elävät matalissa vesissä lähellä pohjaa yleensä alle 160 metrin syvyydessä merenpinnasta. Kalat muodostavat usein suuria parvia. Lajien ravintoa ovat pienet selkärangattomat eläimet, kuten äyriäiset. Pienestä koostaan huolimatta lima-ahvenet ovat Aasiassa paikoin hyvin tärkeitä ruokakaloja. Ne myydään tyypillisesti kuivattuina ja suolattuina.[3][4][5]
Lima-ahvenet (Leiognathidae) on ahvenkaloihin kuuluva kalaheimo. Heimon lajeja tavataan indopasifiselta merialueelta.
