Merihaarikko (Sagina maritima) on Euroopan ja Pohjois-Afrikan merenrantojen hento kohokkikasvi. Suomessa se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi.[1]
Rentohaarikko on yksivuotinen, tummanvihreä tai punertava ja kasvaa 2–10 cm korkeaksi. Varret ovat kaljuja ja pystyjä tai kohenevia. Pareittain yhdistyviset lehdet ovat lyhyitä, rihmamaisia, möyheitä, nipukkakärkisiä ja usein harvaan lyhytkarvaisia. Ruusukelehtiä ei ole. Valkoisia kukkia on 1–6 kappaletta, ja niiden kukkaperät ovat suoria. Nuput ovat pallomaisia. Sekä verhiö että teriö ovat nelilehtisiä, mutta kukat ovat huomaamattomat, sillä terälehdet ovat hyvin pieniä tai jopa puuttuvat kokonaan. Suomessa merihaarikko kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on kota, joka on verhiön pituinen.[2]
Merihaarikon voi sekoittaa merenrannoillakin esiintyvään rentohaarikkoon (S. procumbens), joka on kuitenkin väriltään puhtaan vihreä, kukkavarsiltaan nuokkuva, lehdet otakärkisiä ja kukan verholehdet siirottavat suoraan eteenpäin.[1]
Merihaarikkoa kasvaa Euroopan ja Pohjois-Afrikan rannikoilla Atlantilla, Itämerellä ja Välimerellä. Keski-Norjasta ja eteläiseltä Itämereltä Pohjois-Espanjaan saakka levinnäisyysalue on suhteellisen yhtenäinen. Euroopan puoleisella Välimeren rannikolla lajia tavataan satunnaisemmin, Pohjois-Afrikassa levinnäisyysalue on yhtenäinen Marokosta Libyaan.[3] Suomessa merihaarikkoa on tavattu Ahvenanmaalta ja Saaristomeren alueelta kaikkiaan noin 50 paikasta.[4] Näistä kolmisenkymmentä paikkaa on arvioitu hävinneeksi ja kymmenkunnan tila on epävarma. Säilyneitä esiintymiä on reilu kymmennen, joista useimmat Korppoon Jurmossa ja sen lähisaarilla.[1]
Merihaarikko on hiekkaisten merenrantaniittyjen laji. Se kasvaa usein säännöllisesti veden peittämillä vyöhykkeillä.[5] Itämeren alueella laji on suuresti harvinaistunut varsinkin lammaslaidunnuksen ja Itämeren rehevöitymisen vuoksi, jotka ovat johtaneet rantojen umpeenkasvuun.[4]
Merihaarikko (Sagina maritima) on Euroopan ja Pohjois-Afrikan merenrantojen hento kohokkikasvi. Suomessa se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi.
