Deugotyledon ac un o deulu'r 'pincs' fel y'u gelwir ar lafar gwlad yw Corwlyddyn arfor sy'n enw gwrywaidd. Mae'n perthyn i'r teulu Caryophyllaceae. Yr enw gwyddonol (Lladin) yw Sagina maritima a'r enw Saesneg yw Sea pearlwort.[1] Ceir enwau Cymraeg eraill ar y planhigyn hwn gan gynnwys Corwlyddyn Arfor, Corwlyddyn y Morgreigiau.
Caiff ei dyfu'n aml mewn gerddi oherwydd lliw'r planhigyn hwn. Mae'r dail wedi'i gosod gyferbyn a'i gilydd.
Deugotyledon ac un o deulu'r 'pincs' fel y'u gelwir ar lafar gwlad yw Corwlyddyn arfor sy'n enw gwrywaidd. Mae'n perthyn i'r teulu Caryophyllaceae. Yr enw gwyddonol (Lladin) yw Sagina maritima a'r enw Saesneg yw Sea pearlwort. Ceir enwau Cymraeg eraill ar y planhigyn hwn gan gynnwys Corwlyddyn Arfor, Corwlyddyn y Morgreigiau.
Caiff ei dyfu'n aml mewn gerddi oherwydd lliw'r planhigyn hwn. Mae'r dail wedi'i gosod gyferbyn a'i gilydd.
Das Strand-Mastkraut (Sagina maritima) ist eine Pflanzenart aus der Gattung Mastkräuter (Sagina) innerhalb der Familie der Nelkengewächse (Caryophyllaceae). Sie ist an den Küsten Europas und des nördlichen Mittelmeerraumes verbreitet.
Das Strand-Mastkraut wächst als überwinternd grüne, einjährige krautige Pflanze und erreicht Wuchshöhen von meist 5 bis 8 (3 bis 10) Zentimetern. Der Stängel ist aufrecht aufsteigend und es wird keine zentrale Blattrosette gebildet. Die gegenständig angeordneten Laubblätter sind schmal lanzettlich, etwas fleischig, meist kahl und sie haben keine Stachelspitze.[1][2]
Die Blütezeit reicht von Mai bis August. Die zwittrigen Blüten sind vierzählig. Die vier Kelchblätter sind kapuzenförmig zusammengezogen, 2 Millimeter lang, nicht stachelspitzig und sie liegen zur Fruchtzeit der Frucht an. Die Kronblätter sind winzig klein oder sie fehlen ganz. Die Fruchtstiele stehen aufrecht. Die Kapselfrucht[3] ist vierklappig.[1][2]
Die Chromosomengrundzahl beträgt x = 7, es liegt Tetraploidie vor, also 2n = 28.[3]
Das Strand-Mastkraut ist ein Therophyt. Es erfolgt Selbstbestäubung oder Insektenbestäubung. Die Ausbreitung der Diasporen, es sind die Samen[3], erfolgt durch den Wind.[1]
Das Strand-Mastkraut ist an den europäischen Küsten verbreitet[4] und reicht im Mittelmeer bis nach Kleinasien. Es besiedelt in Mitteleuropa und auf den Britischen Inseln[2] an den Küsten von Nord- und Ostsee offene Sandflächen im Außendeichbereich, geht aber auch in lückige Salzrasen. Es ist in Mitteleuropa eine Charakterart des Sagino-Cochlearietum danicae aus dem Verband Saginion maritimae, kommt aber auch in Gesellschaften des Verbands Armerion maritimae vor.[5] An seinen Standorten tritt es zerstreut auf. Das Strand-Mastkraut braucht schlickig-sandigen, kochsalzhaltigen Böden.
Die Erstbeschreibung erfolgte durch George Don.[6] Synonyme für Sagina maritima G.Don sind: Alsine maritima Jess., Alsinella filiformis Bubani, Alsinella maritima Bubani, Sagina rodriguezii Willk., Sagina stricta Fr.
Das Strand-Mastkraut (Sagina maritima) ist eine Pflanzenart aus der Gattung Mastkräuter (Sagina) innerhalb der Familie der Nelkengewächse (Caryophyllaceae). Sie ist an den Küsten Europas und des nördlichen Mittelmeerraumes verbreitet.
Sagina maritima is a species of flowering plant in the family Caryophyllaceae known by the common name sea pearlwort.[1] It is found throughout Europe, Southwest Asia, North Africa, the Canary Islands and the Azores.[2]
.jpg)
Inflorescence
.jpg)
Plant
.jpg)
Plant
Sagina maritima is a species of flowering plant in the family Caryophyllaceae known by the common name sea pearlwort. It is found throughout Europe, Southwest Asia, North Africa, the Canary Islands and the Azores.
Rand-kesakann (Sagina maritima) on taimeliik nelgiliste sugukonnast kesakanni perekonnast.
Rand-kesakann (Sagina maritima) on taimeliik nelgiliste sugukonnast kesakanni perekonnast.
Merihaarikko (Sagina maritima) on Euroopan ja Pohjois-Afrikan merenrantojen hento kohokkikasvi. Suomessa se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi.[1]
Rentohaarikko on yksivuotinen, tummanvihreä tai punertava ja kasvaa 2–10 cm korkeaksi. Varret ovat kaljuja ja pystyjä tai kohenevia. Pareittain yhdistyviset lehdet ovat lyhyitä, rihmamaisia, möyheitä, nipukkakärkisiä ja usein harvaan lyhytkarvaisia. Ruusukelehtiä ei ole. Valkoisia kukkia on 1–6 kappaletta, ja niiden kukkaperät ovat suoria. Nuput ovat pallomaisia. Sekä verhiö että teriö ovat nelilehtisiä, mutta kukat ovat huomaamattomat, sillä terälehdet ovat hyvin pieniä tai jopa puuttuvat kokonaan. Suomessa merihaarikko kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on kota, joka on verhiön pituinen.[2]
Merihaarikon voi sekoittaa merenrannoillakin esiintyvään rentohaarikkoon (S. procumbens), joka on kuitenkin väriltään puhtaan vihreä, kukkavarsiltaan nuokkuva, lehdet otakärkisiä ja kukan verholehdet siirottavat suoraan eteenpäin.[1]
Merihaarikkoa kasvaa Euroopan ja Pohjois-Afrikan rannikoilla Atlantilla, Itämerellä ja Välimerellä. Keski-Norjasta ja eteläiseltä Itämereltä Pohjois-Espanjaan saakka levinnäisyysalue on suhteellisen yhtenäinen. Euroopan puoleisella Välimeren rannikolla lajia tavataan satunnaisemmin, Pohjois-Afrikassa levinnäisyysalue on yhtenäinen Marokosta Libyaan.[3] Suomessa merihaarikkoa on tavattu Ahvenanmaalta ja Saaristomeren alueelta kaikkiaan noin 50 paikasta.[4] Näistä kolmisenkymmentä paikkaa on arvioitu hävinneeksi ja kymmenkunnan tila on epävarma. Säilyneitä esiintymiä on reilu kymmennen, joista useimmat Korppoon Jurmossa ja sen lähisaarilla.[1]
Merihaarikko on hiekkaisten merenrantaniittyjen laji. Se kasvaa usein säännöllisesti veden peittämillä vyöhykkeillä.[5] Itämeren alueella laji on suuresti harvinaistunut varsinkin lammaslaidunnuksen ja Itämeren rehevöitymisen vuoksi, jotka ovat johtaneet rantojen umpeenkasvuun.[4]
Merihaarikko (Sagina maritima) on Euroopan ja Pohjois-Afrikan merenrantojen hento kohokkikasvi. Suomessa se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi.
Přimórska kormjenka (Sagina maritima) je rostlina ze swójby nalikowych rostlinow (Caryophyllaceae).
Přimórska kormjenka (Sagina maritima) je rostlina ze swójby nalikowych rostlinow (Caryophyllaceae).
Zeevetmuur (Sagina maritima) is een eenjarige plant, die behoort tot de Anjerfamilie. Zeevetmuur staat op de Nederlandse Rode lijst van planten als zeldzaam en stabiel of toegenomen. De plant komt van nature voor in de kuststreken van het grootste deel van Europa, Noord-Afrika en Klein-Azië. Het aantal chromosomen is 2n = 28.[1]
De iets polvormende plant wordt 3 - 10 cm hoog en heeft meestal roodbruine, kale stengels. De kale, stompe, lijnvormige tot langwerpige bladeren zijn vrij vlezig en hebben een tot bijna 2 mm lang stekelpuntje.
Zeevetmuur bloeit van mei tot in augustus met groene, 4 - 6 mm grote bloemen. De witte, zeer kleine kroonbladen ontbreken vaak. De 1,6 - 3 mm lange kelkbladen zijn stomp. De bloemsteel is na de bloei eerst halverwege gekromd, maar staat later weer rechtop.
De vrucht is een vierkleppige doosvrucht en heeft rechtopstaande, helmvormige kelkbladen met paarsachtige randen.
Zeevetmuur komt in de kuststreken voor op open plaatsen met vaak een wisselend zoutgehalte op zilte, droge tot vochtige, zandige of steenachtige grond.
Bloeiwijze
.jpg)
Zeevetmuur (Sagina maritima) is een eenjarige plant, die behoort tot de Anjerfamilie. Zeevetmuur staat op de Nederlandse Rode lijst van planten als zeldzaam en stabiel of toegenomen. De plant komt van nature voor in de kuststreken van het grootste deel van Europa, Noord-Afrika en Klein-Azië. Het aantal chromosomen is 2n = 28.
De iets polvormende plant wordt 3 - 10 cm hoog en heeft meestal roodbruine, kale stengels. De kale, stompe, lijnvormige tot langwerpige bladeren zijn vrij vlezig en hebben een tot bijna 2 mm lang stekelpuntje.
Zeevetmuur bloeit van mei tot in augustus met groene, 4 - 6 mm grote bloemen. De witte, zeer kleine kroonbladen ontbreken vaak. De 1,6 - 3 mm lange kelkbladen zijn stomp. De bloemsteel is na de bloei eerst halverwege gekromd, maar staat later weer rechtop.
De vrucht is een vierkleppige doosvrucht en heeft rechtopstaande, helmvormige kelkbladen met paarsachtige randen.
Zeevetmuur komt in de kuststreken voor op open plaatsen met vaak een wisselend zoutgehalte op zilte, droge tot vochtige, zandige of steenachtige grond.
Bloeiwijze
Systematyka[1] Domena eukarionty Królestwo rośliny Klad rośliny naczyniowe Klad rośliny nasienne Klasa okrytonasienne Rząd goździkowce Rodzina goździkowate Rodzaj karmnik Gatunek karmnik nadmorski Nazwa systematyczna Sagina maritima D. DonKarmnik nadmorski (Sagina maritima Don) – gatunek rośliny z rodziny goździkowatych (Caryophyllaceae Juss.).
Gatunek o zasięgu atlantycko-śródziemnomorskim, przywiązany do wybrzeży. W Polsce występował w XIX w. na jednym stanowisku koło Kołobrzegu[2].
Roślina jednoroczna, halofit. Gatunek charakterystyczny związku Armerion maritimae[4].
Kategorie zagrożenia gatunku:
Karmnik nadmorski (Sagina maritima Don) – gatunek rośliny z rodziny goździkowatych (Caryophyllaceae Juss.).
Sagina maritima é uma espécie de planta com flor pertencente à família Caryophyllaceae.
A autoridade científica da espécie é Don., tendo sido publicada em Herb. Brit. [Don] 7:155. 1806.
Trata-se de uma espécie presente no território português, nomeadamente em Portugal Continental e no Arquipélago dos Açores.
Em termos de naturalidade é nativa das duas regiões atrás indicadas.
Não se encontra protegida por legislação portuguesa ou da Comunidade Europeia.
Sagina maritima é uma espécie de planta com flor pertencente à família Caryophyllaceae.
A autoridade científica da espécie é Don., tendo sido publicada em Herb. Brit. [Don] 7:155. 1806.
Sagina maritima — вид квіткових рослин родини Гвоздичні (Caryophyllaceae).
Однорічна трав'яниста солянкова рослина; досягає висоти, як правило, 3–15 сантиметрів. Стебло прямостояче висхідне. Листки вузько ланцетні, дещо м'ясисті, в основному лисі. Нижні листки до 15×1 мм. Пелюстки крихітні або повністю відсутні. Чотири чашолистки довжиною 2 мм, не загострені. Плід — коробочка, 1,7–2,2 мм, коротша чашолистків.
Батьківщина. Європа, Північна Африка, Західна Азія.
Це незавершена стаття про Гвоздичні.Sagina maritima là loài thực vật có hoa thuộc họ Cẩm chướng. Loài này được G.Don miêu tả khoa học đầu tiên năm 1806.[1]
Sagina maritima là loài thực vật có hoa thuộc họ Cẩm chướng. Loài này được G.Don miêu tả khoa học đầu tiên năm 1806.
.jpg)
