Kehrääjäkoimaiset (Yponomeutoidea) on aitoperhosiin kuuluva perhosten yläheimo. Siihen kuuluvista lajeista tunnetuimpiin kuuluu tuomiin valkoisia seittejä tekevä tuomenkehrääjäkoi sukulaisineen. Yläheimoon kuuluu yhteensä hieman alle 2000 lajia, joista Suomessa on tavattu 97.[2]
Aikuiset kehrääjäkoimaiset perhoset vaihtelevat kooltaan erittäin pienistä pieniin. Taksonomisesti yläheimo on hankala, eikä siihen sisältyvien heimojen keskinäisiä suhteita tunneta kovin hyvin. Keskeisenä yhdistävänä piirteenä ovat koiraan takaruumiin kahdeksannen jaokkeen sivuilla olevat, taaksepäin osoittavat liuskat, jotka muodostavat genitaalien sivuille eräänlaisen parin ylimääräisiä lämssöjä.[3] Pistesilmät puuttuvat, samoin chaetosemat yleensä. Imukärsä on hyvin kehittynyt, eikä siinä ole suomuja. Tuntomerkkejä liittyy myös siipisuonitukseen, joka on yleensä hyvin kehittynyt. Toukat elävät ravintokasvilla usein laumoina, toukkien erittämän seitin suojissa.[4]
Kehrääjäkoimaiset (Yponomeutoidea) on aitoperhosiin kuuluva perhosten yläheimo. Siihen kuuluvista lajeista tunnetuimpiin kuuluu tuomiin valkoisia seittejä tekevä tuomenkehrääjäkoi sukulaisineen. Yläheimoon kuuluu yhteensä hieman alle 2000 lajia, joista Suomessa on tavattu 97.
Aikuiset kehrääjäkoimaiset perhoset vaihtelevat kooltaan erittäin pienistä pieniin. Taksonomisesti yläheimo on hankala, eikä siihen sisältyvien heimojen keskinäisiä suhteita tunneta kovin hyvin. Keskeisenä yhdistävänä piirteenä ovat koiraan takaruumiin kahdeksannen jaokkeen sivuilla olevat, taaksepäin osoittavat liuskat, jotka muodostavat genitaalien sivuille eräänlaisen parin ylimääräisiä lämssöjä. Pistesilmät puuttuvat, samoin chaetosemat yleensä. Imukärsä on hyvin kehittynyt, eikä siinä ole suomuja. Tuntomerkkejä liittyy myös siipisuonitukseen, joka on yleensä hyvin kehittynyt. Toukat elävät ravintokasvilla usein laumoina, toukkien erittämän seitin suojissa.
