Putkimadot (Serpulidae) ovat meressä eläviä selkärangattomia. Ne rakentavat itselleen putken muotoisen kalkkikuoren. Putken päässä on viuhkamaisia ulokkeita, joilla ne siivilöivät ravinnokseen planktonia. Vaaran uhatessa putkimato vetäytyy putkensa sisään. Viuhkamatojen (Sabellidae) rakenne on samantapainen, mutta niiden putki on pehmeämpi.[1]
Putkimadot ovat yleisiä merialueilla, joissa vedenkorkeus vaihtelee vuoroveden mukaan, sillä ne tarvitsevat kohtalaisia virtauksia tuomaan planktonia ulottuvilleen. Eräät putkimatolajit elävät koralliriutoilla symbioosissa tietyn kivikorallilajin kanssa.
Monia putkimatoja kasvatetaan akvaariossa. Niiden ruokkiminen sopivilla planktoneilla on vaikeaa, ja monet yksilöt kuolevat 6–12 kuukaudessa.[2]
Heimoon kuuluu 80 sukua. Tässä joitakin niistä [3]:
Putkimadot (Serpulidae) ovat meressä eläviä selkärangattomia. Ne rakentavat itselleen putken muotoisen kalkkikuoren. Putken päässä on viuhkamaisia ulokkeita, joilla ne siivilöivät ravinnokseen planktonia. Vaaran uhatessa putkimato vetäytyy putkensa sisään. Viuhkamatojen (Sabellidae) rakenne on samantapainen, mutta niiden putki on pehmeämpi.
Putkimadot ovat yleisiä merialueilla, joissa vedenkorkeus vaihtelee vuoroveden mukaan, sillä ne tarvitsevat kohtalaisia virtauksia tuomaan planktonia ulottuvilleen. Eräät putkimatolajit elävät koralliriutoilla symbioosissa tietyn kivikorallilajin kanssa.
Monia putkimatoja kasvatetaan akvaariossa. Niiden ruokkiminen sopivilla planktoneilla on vaikeaa, ja monet yksilöt kuolevat 6–12 kuukaudessa.
Heimoon kuuluu 80 sukua. Tässä joitakin niistä :
Spirobranchus giganteus Indopasifisella alueella 1,5 cm leveä ja 2 cm pitkä viuhka, Karibialla 3 x 4 cm ("joulukuusimadot") suosittu värikäs, mutta vaikeasti hoidettava riutta-akvaarion selkärangaton Pomatoceros triqueter elää myös Itämeren länsiosissa ja Atlantilla Filogranella, Salmacina ja Vermiliopsis
