Pallohämähäkit (Theridiidae) on eräs suurimpia hämähäkkiheimoja. Yksittäisiä lajeja tunnetaan 98 suvussa yli 2200 ja useita lajeja on vielä löytymättä. Heimo on hyvin monimuotoinen sekä ekologisesti että morfologisesti, mutta se ei välttämättä ole monofyleettinen[1]. Muutamien lajien voimakas myrkky ja seksuaalikannibalismi ovat yleisesti tunnettuja ominaisuuksia.
Suuren lajimäärän vuoksi pallohämähäkit on hyvin vaihteleva heimo. Tyypillisesti lajit ovat kiiltäväpintaisia hämähäkkejä, joilla on lähes täysin pyöreä takaruumis. Ei kuitenkaan aina ja huomattavin poikkeus takaruumiin muodosta lienee suku Ariamnes. Takaruumis on useimmilla lajeilla vaihtelevissa määrin kirjava. Silmiä on kahdeksan ja ne ovat kahdessa neljän silmän rivissä.[2] Erikoisena piirteenä pallohämähäkkien raajojen neljännessä jaokkeessa on erityiset piikkimäiset karvat, joita hämähäkki hyödyntää seitin heittämisessä saaliinsa päälle. Näin pallohämähäkit pystyvät sitomaan saaliinsa seittiin ennen kuin tulevat kosketusetäisyydelle antamaan lamauttavan pureman. Monilla lajeilla on myös äänielin, jolla erityisesti koiraat tuottavat naaraille ääntä, johon naaraat saattavat myös vastata.[3]
Pallohämähäkit ovat aggressiivisia saalistajia ja hyökkäävät paljon itseään isommankin saaliin kimppuun. Muutamissa suvuissa (esimerkiksi Argyroides) lajit ovat kleptoparasiittejä, jotka varastavat ruokansa muiden hämähäkkien seiteistä.[4]
Monilla lajeilla esiintyy huomattavaa kokoeroa koiraan ollessa tavallisesti paljon naarasta pienempi. Eräs tunnettu ominaisuus on seksuaalikannibalismi, jossa naaras syö koiraan parittelun yhteydessä. Tätä esiintyy erityisesti suvuissa Latrodectus, Tidarren ja Echinotheridion.
Verkko on yleensä kolmiulotteinen, sotkuinen rakennelma, jossa ei ole selvää rakennetta.
Maailmanlaajuisesti tunnetuimpia pallohämähäkkejä lienevät Latrodectus-suvun mustalesket. Keski- ja Etelä-Euroopassa esiintyvät Steatoda paykulliana ja Steatoda nobilis voivat puremallaan aiheuttaa ihmiselle huomattavan reaktion, vaikkei myrkky olekaan mustaleskien veroista[5][6]. Kiiltävän mustanruskeat Steatoda bipunctata ja Steatoda castanea ovat Suomessa hyvin yleisiä ihmisasutuksen yhteydessä tavattavia lajeja[7] Havaijilla esiintyvä Theridion grallator on tunnettu takaruumiinsa hymyileviä kasvoja muistuttavasta kuviosta[8].
Pallohämähäkit (Theridiidae) on eräs suurimpia hämähäkkiheimoja. Yksittäisiä lajeja tunnetaan 98 suvussa yli 2200 ja useita lajeja on vielä löytymättä. Heimo on hyvin monimuotoinen sekä ekologisesti että morfologisesti, mutta se ei välttämättä ole monofyleettinen. Muutamien lajien voimakas myrkky ja seksuaalikannibalismi ovat yleisesti tunnettuja ominaisuuksia.
Suuren lajimäärän vuoksi pallohämähäkit on hyvin vaihteleva heimo. Tyypillisesti lajit ovat kiiltäväpintaisia hämähäkkejä, joilla on lähes täysin pyöreä takaruumis. Ei kuitenkaan aina ja huomattavin poikkeus takaruumiin muodosta lienee suku Ariamnes. Takaruumis on useimmilla lajeilla vaihtelevissa määrin kirjava. Silmiä on kahdeksan ja ne ovat kahdessa neljän silmän rivissä. Erikoisena piirteenä pallohämähäkkien raajojen neljännessä jaokkeessa on erityiset piikkimäiset karvat, joita hämähäkki hyödyntää seitin heittämisessä saaliinsa päälle. Näin pallohämähäkit pystyvät sitomaan saaliinsa seittiin ennen kuin tulevat kosketusetäisyydelle antamaan lamauttavan pureman. Monilla lajeilla on myös äänielin, jolla erityisesti koiraat tuottavat naaraille ääntä, johon naaraat saattavat myös vastata.
Pallohämähäkit ovat aggressiivisia saalistajia ja hyökkäävät paljon itseään isommankin saaliin kimppuun. Muutamissa suvuissa (esimerkiksi Argyroides) lajit ovat kleptoparasiittejä, jotka varastavat ruokansa muiden hämähäkkien seiteistä.
Monilla lajeilla esiintyy huomattavaa kokoeroa koiraan ollessa tavallisesti paljon naarasta pienempi. Eräs tunnettu ominaisuus on seksuaalikannibalismi, jossa naaras syö koiraan parittelun yhteydessä. Tätä esiintyy erityisesti suvuissa Latrodectus, Tidarren ja Echinotheridion.
Verkko on yleensä kolmiulotteinen, sotkuinen rakennelma, jossa ei ole selvää rakennetta.
