Mustajalkahilleri (Mustela nigripes) on Pohjois-Amerikassa elävä näätäeläin. Ne ovat noin 45 cm pitkiä ja painavat noin yhden kilogramman. Ne metsästävät öisin ja niiden ruokavalio koostuu lähes pelkästään preeriakoirista. Yksi mustajalkahilleriperhe voi syödä vuodessa jopa 700 preeriakoiraa. Päivisin mustajalkahillerit hakeutuvat suojaan preeriakoirien pesäkoloihin.
Mustajalkahillerit olivat harvinainen näky jo ennen kuin ne tulivat uhanalaisiksi. Ne tunnisti omaksi lajikseen vasta John James Audubon ja John Bachman vuonna 1851. Heidän havaintonsa kyseenalaistettiin, ja seuraava havainto mustajalkahillereistä tehtiin vasta yli 20 vuoden jälkeen.
Mustajalkahilleri julistettiin Kanadassa sukupuuttoon kuolleeksi vuonna 1937 ja Yhdysvalloissa uhanalaiseksi vuonna 1967. Vuonna 1986 maailmassa arveltiin olevan elossa vain 50 yksilöä. 18 niistä otettiin kiinni ja ne on saatu lisääntymään vankeudessa.
Vuodesta 1991 lähtien mustajalkahillereitä on yritetty palauttaa luontoon. Niitä on vapautettu kahdeksan osavaltion alueella Yhdysvalloissa sekä yhdessä kohteessa Meksikossa. Istutuksia on tehty 18 eri alueella, joista kolmessa mustajalkahilleripopulaatiosta on muodostunut omavaraisia. Omavaraiset populaatiot sijaitsevat Pohjois-Dakotan ja Wyomingin alueella. Kevään 2008 laskennan mukaan luonnossa elää noin 500 lisääntymiskykyistä aikuista mustajalkahilleriä.[1]
Lajin sukupuuttoon oli johtamassa sen luontaisen elinympäristön häviäminen, preeriakoirien lukumäärän raju lasku sekä taudit.[1]
Mustajalkahilleri (Mustela nigripes) on Pohjois-Amerikassa elävä näätäeläin. Ne ovat noin 45 cm pitkiä ja painavat noin yhden kilogramman. Ne metsästävät öisin ja niiden ruokavalio koostuu lähes pelkästään preeriakoirista. Yksi mustajalkahilleriperhe voi syödä vuodessa jopa 700 preeriakoiraa. Päivisin mustajalkahillerit hakeutuvat suojaan preeriakoirien pesäkoloihin.
Mustajalkahillerit olivat harvinainen näky jo ennen kuin ne tulivat uhanalaisiksi. Ne tunnisti omaksi lajikseen vasta John James Audubon ja John Bachman vuonna 1851. Heidän havaintonsa kyseenalaistettiin, ja seuraava havainto mustajalkahillereistä tehtiin vasta yli 20 vuoden jälkeen.
