Rakuuna (Artemisia dracunculus syn. Artemisia dracunculoides), jota kutsutaan myös nimillä maustemaruna ja dragonia, on monivuotinen yrttikasvi, jonka käyttö nykyisellään rajoittuu lähes yksinomaan maustamiseen. Sitä viljellään ympäri maailmaa, erityisesti Ranskassa ja Italiassa (tieto viljelyaloista vuodelta 1992). Luonnonvaraisena rakuuna kasvaa Etelä-Venäjältä Siperian halki ulottuvalla vyöhykkeellä sekä Pohjois-Amerikassa.
Rakuunaa ei tavata laskea ikiaikaisten lääke- ja maustekasvien joukkoon, sillä se oli tuntematon rohto Antiikin kulttuureille. Kasvi tuotiin Eurooppaan Länsi-Aasiasta ristiretkien aikaan. 1500-luvulla rakuunan käyttö oli yleistynyt Euroopassa aina Britteinsaaria myöten.
Rakuunan käyttö lääkekasvina on tätä nykyä lähes unohdettu, mutta aikanaan Keski-Euroopassa sen lehtiä ja versojen latvoja käytettiin edesauttamaan sydämen ja maksan toimintaa. Rudolf Steinerin oppien mukaan kasvin on sanottu auttavan myös nivelreumaan ja vesipöhöön. Viime vuosikymmeninä tehdyissä tutkimuksissa lääkitseville ominaisuuksille on löytynyt perusteitakin kasvin sisältämistä öljyistä. Rakuuna parantaa ruokahalua ja ruoansulatusta, laukaisee kouristuksia ja on antiseptinen rohto.
Rakuuna on olennainen osa etenkin ranskalaista ja armenialaista keittiötä. Se on osana klassisia Fines herbes- ja Bouquet garni -mausteseoksia. Koska rakuunassa on suolaisenomainen vivahde, sitä on suositeltu suolattoman ruokavalion lisäksi. Hienonnetulla rakuunalla maustetaan salaatteja ja munaruokia. Se sopii myös keittojen, kanan ja kalakastikkeiden mausteeksi. Béarnaisekastike on yksi maailman tunnetuimmista kastikkeista, jonka valmistuksessa käytetään rakuunaa.[2].
Ranskalainen rakuuna (Artemisia dracunculus var. sativa tai ’Sativa’) on yrtin kahdesta muunnoksesta tunnetumpi ja maultaan mainekkaampi. Sitä voidaan kasvattaa Suomessa monivuotisena, mutta venäläiseen rakuunaan verrattuna se on talvenarempi. Etenkin Keski- ja Pohjois-Suomessa on kasvin suojaaminen katteella suositeltavaa talveksi. Koska ranskalainen rakuuna ei tuota lainkaan siemeniä, sen lisääminen onnistuu ainoastaan kasvullisesti jakamalla tai pistokkaista juurruttamalla.[3]
Venäläinen rakuuna (Artemisia dracunculus var. cultivar tai ’Inodora’) on rakuunan heikkoaromisempi mutta satoisampi muunnos. Se voi kasvaa jopa 150 cm korkeaksi. Makua on luonnehdittu jopa sellaiseksi, ettei sitä tulisi lainkaan käyttää ruoanvalmistuksessakenen mukaan?. Se siementää hyvin ja lisääntyy siten erinomaisesti.
Iisoppi ○ Kamomillasaunio ○ Korianteri ○ Lakritsikasvi ○ Liperi ○ Maustebasilika ○ Meirami ○ Mintut ○ Mäkimeirami ○ Persilja ○ Rakuuna ○ Rosmariini ○ Ruohosipuli ○ Sitruunamelissa ○ Tilli ○ Timjami ○ Valkosipuli
Muut maustekasvit Hedelmät: Chili ○ Maustepippuri ○ Paprika ○ Roseepippuri ○ Tähtianis ○ Vanilja Siemenet: Kardemumma ○ Kumina ○ Maustefenkoli ○ Roomankumina (juustokumina/ jeera) ○ Seesami Juuret ja maavarsi: Inkivääri ○ Maustekurkuma ○ Maustekrassi (wasabi) ○ Piparjuuri ○ Sokeri Kuori: Ceyloninkaneli ○ Kassiakaneli Muut kasvinosat: Kapris ○ Katajanmarja ○ Neilikka ○ Sahrami Epäorgaaniset mausteet MaustesekoituksetAromisuola ○ Curry ○ Fines herbes ○ Garam masala ○ Sitruunapippuri ○ Vaniljasokeri ○ Vanilliinisokeri
Rakuuna (Artemisia dracunculus syn. Artemisia dracunculoides), jota kutsutaan myös nimillä maustemaruna ja dragonia, on monivuotinen yrttikasvi, jonka käyttö nykyisellään rajoittuu lähes yksinomaan maustamiseen. Sitä viljellään ympäri maailmaa, erityisesti Ranskassa ja Italiassa (tieto viljelyaloista vuodelta 1992). Luonnonvaraisena rakuuna kasvaa Etelä-Venäjältä Siperian halki ulottuvalla vyöhykkeellä sekä Pohjois-Amerikassa.
