Litulaukka (Alliaria petiolata) on valkokukkainen ristikukkaiskasvi, jonka murskattujen lehtien tuoksu muistuttaa valkosipulia eli kynsilaukkaa; tästä kasvi on saanut nimensäkin.
Litulaukka kasvaa 20–100 cm korkeaksi. Sen kolmion- tai sydämenmuotoiset lehdet ovat 10 cm pitkät ja 2–6 cm leveät. Se voi talvehtia ruusukkeena. Keväällä puhkeavat valkeat kukat ovat halkaisijaltaan 8–15 mm ja tiiviinä kukintona. Terälehtiä on ristikukkaiskasvien tapaan neljä.[1]
Litulaukkaa tavataan Länsi- ja Keski-Euroopassa Espanjaa ja Portugalia lukuun ottamatta. Pohjoismaissa sitä kasvaa paikoin rannikoilla ja yleisemmin Ruotsin eteläosassa.[1] Suomessa se on melko yleinen Ahvenanmaalla sekä Turun ja Helsingin seuduilla. Yksittäisiä havaintoja on muualta Etelä- ja Keski-Suomesta Ouluun saakka.[2]
Litulaukka on kasvanut luonnonvaraisena eteläisimmässä Suomessa, mutta sitä on käytetty rohdoskasvina, ja niin se on levinnyt paikoin kiusaksi asti.[3] Valkosipulimaisen maun vuoksi kasvia on käytetty mausteena ainakin Venäjän eteläisissä osissa, ja Euroopan kasvissyöjät ovat tutkineet sen viljelyäkin. Myös eroosion estämiseen on kasvia kokeiltu. Yhdysvalloissa litulaukasta on vieraslajina ongelmia, koska sillä ei juuri ole luontaisia vihollisia ja se on jopa myrkyllinen eräiden perhosten nuoruusasteille.[4][5]
Litulaukka (Alliaria petiolata) on valkokukkainen ristikukkaiskasvi, jonka murskattujen lehtien tuoksu muistuttaa valkosipulia eli kynsilaukkaa; tästä kasvi on saanut nimensäkin.
