Korvahylkeet (Otariidae) on petoeläimiin kuuluva nisäkäsheimo. Siihen kuuluvat merileijonat ja merikarhut, joita on yhteensä noin 15 lajia. Korvahylkeet ovat eväjalkaisia merinisäkkäitä, mutta eivät ole sopeutuneet vesielämään yhtä hyvin kuin varsinaiset hylkeet (Phocidae).
Korvahylkeet eroavat varsinaisista hylkeistä siinä, että ne käyttävät uidessaan ennen kaikkea rintaeviään. Takajalat ovat säilyneet rakenteeltaan melko käyttökelpoisina maalla liikkumiseen. Korvahylkeillä on pienet mutta kuitenkin ulospäin näkyvät korvat, toisin kuin varsinaisilla hylkeillä. Korvahylkeet ovat sekä rakenteeltaan että käyttäytymiseltään muita hylkeitä yhtenäisempi ryhmä. Kaikkien korvahylkeiden urokset ovat naaraita huomattavasti kookkaampia, mikä liittyy urosten moniavioisuuteen. Suurimmat korvahylkeet, stellerinmerileijonat, voivat painaa jopa yli 1 000 kiloa ja saavuttaa 3,5 metrin pituuden.
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että heimon suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin ”haaremihylkeet”.[1] Suomen kielen lautakunta piti ehdotusta huonosti perusteltuna.[2]
Nykyiset korvahylkeet luokitellaan seitsemään eri sukuun. Suvut on perinteisesti jaettu kahteen alaheimoon, merikarhut eli turkishylkeet (Arctocephalinae) ja merileijonat (Otariinae). Merikarhuihin luettiin kaksi sukua, Arctocephalus ja Callorhinus, merileijoniin loput viisi. Tärkein ryhmiä erottava piirre on merikarhuille tyypillinen tiivis pohjaturkki. Merikarhut ei kuitenkaan ole fylogeneettisesti yhtenäinen ryhmä, ja alaheimojaosta on siksi luovuttu.
Korvahylkeet (Otariidae) on petoeläimiin kuuluva nisäkäsheimo. Siihen kuuluvat merileijonat ja merikarhut, joita on yhteensä noin 15 lajia. Korvahylkeet ovat eväjalkaisia merinisäkkäitä, mutta eivät ole sopeutuneet vesielämään yhtä hyvin kuin varsinaiset hylkeet (Phocidae).
Korvahylkeet eroavat varsinaisista hylkeistä siinä, että ne käyttävät uidessaan ennen kaikkea rintaeviään. Takajalat ovat säilyneet rakenteeltaan melko käyttökelpoisina maalla liikkumiseen. Korvahylkeillä on pienet mutta kuitenkin ulospäin näkyvät korvat, toisin kuin varsinaisilla hylkeillä. Korvahylkeet ovat sekä rakenteeltaan että käyttäytymiseltään muita hylkeitä yhtenäisempi ryhmä. Kaikkien korvahylkeiden urokset ovat naaraita huomattavasti kookkaampia, mikä liittyy urosten moniavioisuuteen. Suurimmat korvahylkeet, stellerinmerileijonat, voivat painaa jopa yli 1 000 kiloa ja saavuttaa 3,5 metrin pituuden.
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että heimon suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin ”haaremihylkeet”. Suomen kielen lautakunta piti ehdotusta huonosti perusteltuna.
